Kaksi keskustalaista – rauhallisuus vahvassa roolissa, mutta uskottavuudessa eroa.
Maalikkosaarnaaja Juha Sipilä on todistanut. Uskossa olevat olivat haltioissaan
ja muiden sappi kiehui.
Miksi kaikki eivät innostu?
Yritysjohtajilta toivotaan – palkansaajilta vaaditaan,
siinnä on jutun juoni. Sunnuntaikorvausten leikkaaminen oli vaikea
päätös, oli nuolaisu naisten ja poliisien suuntaan ja siunatuksi hän lopuksi: En voisia antaa itsellinen anteeksi,
oli dramaattinen tunteisiin vetoava loppu. Mikään ei muuttunut.
Järjestöt voivat olla valmiita. Haetaan yhdessä ratkaisuja ,
toivoi Antti Rinne, sitä olemme koko ajan toitottaneet.
Perjantai osoitetaan mieltä pakkokeinoja vastaan ja sitten
ehkäpä maanantaina järjestöt yrittävät neuvotella keskenään ja esittää omia lääkkeitään.
Samaan aikana olimme Turussa keskustelemassa Turkua,
Kaarinaa, Lietoa, Raisiota ja Naantalia kiinnostavia kysymyksistä.
Ihan hyvässä hengessä
hallituksen puheenjohtaja Olli A Manni asioitten käsittelyä johdatteli. Vaikea,
monimutkainen ja sumun peitossa oleva sote-kysymys sai monen sormen suuhun
varsinkin sen jälkeen kun Naantalin Jouni Mutanen selosti varsinaisen
substanssiin liittyviä ongelmia. Olipa hienoa tuntea ylpeyttä oman väen
vahvuudesta.
Olen aikaisemmin yrittänyt esittää sellaista mallia, mikä
perustuisi nykyisten toimijoiden ja valtion vallan kasvatukseen. Tällainen
sekamalli turvaisi jatkuvuuden ja tehostaisi toimintaa.
Ohessa on yksi ehdotus viime keväältä