Ei tietenkään pääministerin puheella ollut vaiktusta gallup-tulokseen. Mutta siitä me tulemme muistamaan tämän käännekohdan.
Minä puolustan hallituksen kovaa linjaa. Miksi? Siksi, että on hyvä, että tiedetään kenen joukoissa kukakin seisoo.
Sari Sairaanhoitajaa tuntee miltä tuntuu olla hyväksikäytetty pelinappula. Petetyn muisti ei ole tavanomaisen lyhyt. Vuorotyöläisten asia korjataan, on jo tällä hetkellä varma, mutta se ei riitä, koiran karvat on näytetty.
Suunta on tästä eteenpäin selvä.
Ps. Ja Jari Lindström sen aamutelkkarissa vahvisti:
Mulla on kotouttaminen vastuulla. Juha Sipilä teki hienon eleen, kääntöpuoli on houkuttelevuus. Ministeriajan, polittiikkouran vaikein viikko. Joudun puolustelemaan asioista, joista olen eri mieltä. Mutta nyt ollaan hallituksessa ja yritän ajaa Suomen asiaa. Kova paikka.
Perjantai purkaa paineita. Mielenilmaisu on hyvä tapa. Ei tarvita riitta vaan ratkaisuja. Me olemme hallituksessa samaa puuta.
Isot asiat (Kreikka ja maahanmuutto) ovat meidän äänestäjille kulmakiviä. Pettyneitä ja se on ymmärrettävää.
Meidät haastetaan, jos me tämän kestämme, oleemme pysyvästi puoluekartalla.Työttömiä tulee lisää valitettavasti pelkään. Peräänkuulutan suurimmilta yrityksiltä työnantajilta näytön paikka. Optioihin vastaan vilkuttamalla keltaista ja punaista.
Sellaista selitystä.
Ennen oppositiossa tosiasiat saivat huutia ja kaikki oli muiden puolueiden syytä.
Yksinkertaisesti periaatteista, ja varsinkin, kun niitä on vähän, on paljon helpompi luopua kuin ministerin pallista.
Herkkäluontoisena alkoi käydä entistä duunaria sääliksi:
Rokan sanoin: ”Kaik o mänt. Mie oon sen tient kauva”
