Kun Naantalin kaupunginhallituksen pöydällä eilen oli lausunto valinnavapauslainsäädännöstä, tuli Ylen uutinen:
SDP:n Haataiselta piikki Sauli Niinistölle: ”Vetäytyykö
hän seuraamaan sivusta, kun hyvinvointiyhteiskuntamme
markkinaehtoistetaan?”
Naantali ei täysin eikä ehdoitta vetäytynyt.
Pohjaesitys oli kriittinen sävyltään jopa selkeän tiukka toteamalla, ettei
ainakaan kustannussäästö kolme (3) miljardia toteudu. Pelkona on myös ettei palvelujen
saatavuuden tasa-arvo myöskään parane.
19. kysymykseen: Miten arvioisitte uudistuksen vaikuttavan oman
organisaationne tai jäsenorganisaatioidenneasemaan, vastattiin:
Naantalin kaupungin maantieteellinen rakenne – erityisesti
laajat saaristoalueet – ja väestörakenne edellyttävät lähipalveluja. Suuri osa palveluista on
sellaisia, joiden tuottamiseen maakunnan liikelaitos edelleen on lähes ainoa vaihtoehto.Turun seudun tiheimmin asuttuihin osiin syntyy
todennäköisesti runsaasti yksityisiä mm.asiakassetelillä tuotettavia palveluja, joten palvelurakenne
tältä osin monipuolistuu.Palveluiden hajaantuminen usealle eri toimijalle on
haasteellista mm. seuraavista näkökulmista:asiakkaiden todellisiin palvelutarpeisiin vastaaminen,
integraatiota edistävä yhteistyö, useidentuottajien välinen toimiva tiedonkulku ja kustannustehokas
toiminta.
Turussa sotelausunnosta äänestettiin
Kokoomus jäi yksin
puolustamaan markkinaehtoisen valinnan vapauden autuutta. Naantalissa keskustalainen
kaupunginjohtaja Jouni Mutanen on virkasisartaan kokoomuslaista Minna Arvetta varovaisempi Sipilän hallituksen esitysten puolustamisessa.
Kaupunginhallituksen
puheenjohtaja Rymättylässä asuva Kokoomuksen Markku Tuuna välttää avoimia konflikteja ja
niinpä Naantali on ollut epäileväinen tasavallan hallituksen muutoksiin, jotka heikentävät todennäköisesti
ainakin saariston hyvin toimivia kunnallisia palveluja.
Sosialidemokraatteina todellinen valinnanvapaus
edellyttäisi kunnallista
palvelutuotantoa. Palvelujen heikentymisriskin ohella pelkäämme niin henkilökunnan kuin
kuntien kiinteistöjen kohtaloa.
Emme ymmärrä näitä loikkia eli
olisimme halunneet edetä vaiheittaisten muutosten tietä parempaan – välttäen palveluja
käyttävien ihmistien mieliä kaivertavaa
perusteltua epävarmuutta.
Ihan
tahtomatta sote-tohinan keskellä päässä alkoi soida Arkihuolesi kaikki heitä joululaulun sanoma uusin sanoin:
Me käymme soten tekohon
taas uusin paperein.
Lain hengen uudeks väännämme
me opein, omin päin,
vaan muistammeko ihmisen,
ken kaipaisi pää huomion?
