- Presidentti
Tarja Halonen sanoo, ettei ole pahoillaan brittiparlamentin päätöksestä, jonka
mukaan Iso-Britannia ei osallistu Syyrian sotilasiskuihin.
– Luulen, että briteillä on voimakkaasti muistissa, se miten Tony Blair
uskollisena ystävänä USA:lle kertoi syyt, miksi [Irakiin] mentiin. Jälkeenpäin
kävi ilmi, että syyt eivät olleet vedenpitävät, Halonen muistutti Yle TV1:n
Ykkösaamussa.
Iso-Britannia johti hyökkäystä Irakiin vuonna 2003. Niin kutsuttua savuavaa
asetta väitetyistä joukkotuhoaseista ei kuitenkaan löytynyt.
– Syyrian tilanteesta kukaan ei varmaan sano, että kemiallisten aseiden käyttö
olisi siellä tai muuallakaan oikein, Halonen huomautti. Hänen mielestään
mahdollisen kostoiskun seuraukset voisivat olla ikäviä.
Halonen sanoi suoraan, että Syyrian tilanteessa näkyy YK:n heikkous, ”se,
että halutaan tehdä koalitioita YK:n ulkopuolella”. Yle 31.8.2013
Britti
pääministeri ei ole hävinnyt äänestystä sodasta ja rauhasta sitten 1700-luvun
lopun. Useasti brittipääministerit ovat olleet innostamassa jenkkejä
hyökkäykseen kuten Margaret Thatcher
ennen Kuwaitin sotaa. Nyt David Cameron menetti omien tukea,
vaikka hänellä 84 paikan enemmistö alahuoneessa äänesti 30 konservatiivia ja 11
liberaalia vastaan. Poissaolijat ratkaisivat ja tappio oli selvä 285 vastaan
272 puolesta.
Taustalla on kuten pääministerikin totesi kansasta 2/3 osaa vastustaa
Afganistanin ja Irakin kokemusten vuoksi sekaantumista Lähi-idän asioihin
sotilaallisesti. Mutta tappio oli shokki pääministerille ja kaikille niin
kutsutuille asiantuntijoille.
Nyt kysytään onko Ison Britannian asema muuttumassa. Se on halunnut olla panoarvoaan
suurempi peluri maailman politiikassa erityisesti USA:n kanssa. Onko tämä nyt mennyttä
aika ja tuleeko Ranskasta USA:n läheisempi liittolaine. Se harmittaa brittejä.
Tällaista uhkapeliä ja varmaan yhä useampi ajattelee presidentti Tarja Halosen
tavoin, että YK:lla pitäisi olla keskeisempi rooli
Tarja Halosen viittaus
Irakin sotaan tuo mieleen monenlaista. Luultavasti hänelle paljon enemmän
kuin, mitä hän puhuu julki. Meille syrjemmässäkin olleilla on muistoja: Esimerkiksi
itse muistan, kun hyvä ystäväni Vaarasen
Jussi muistutti, että nyt et voi enää sanoa, että sosialidemokraatit eivät
olisi koskaan aloittaneet mitään sotaa.
Gerhard Schröder taisi voittaa yhdet
vaalit pysymällä syrjässä tuosta sodasta ja Suomessa taas Irkak-gate oli Paavo Lipposelle kohtalokas ilman, että
olisi itse moitittavaan tekoon syyllistynyt. Mutta se oli, miltä näytti ja
miltä haluttiin se näyttävän.
Kosto sana on huono.
Ja pahinta on, jos on pakko kostaa ja kaikkein pahinta,
että jos on kostettava, jottei menetä kasvojaan.
Erkki Tuomioja on puhunut, että vain
poliittinen ratkaisu on mahdollinen. Hän näki yhden rationaalisen syyn iskuihin
tältä kannalta. Iskuilla voidaan tasoittaa osapuolten välistä epätasapainoa ja
siten pakottaa osapuolet hakemaan sitä poliittista ratkaisua. Inhorealistista,
mutta toivotaan, että niin voisi käydä.
Ja sitten suomalaisittain vaikea asia on Venäjän pelin politiikka. Venäjähän
voisi – ainakin niin väitetään, olla ratkaiseva tekijä siinä, että Syyrian
nykyjohto saataisiin neuvottelemaan. Mutta onko se Venäjän etu? Ja onhan itse
Vladimir Putin arvostellut vallankumouksellisia kovin kärjekkäästi. Viimeksi tänään hän pyytää jenkeiltä todisteita, se on asiallista, mutta myös haavojen avaamista.
Ja niinkin
on, että ei meillä ole varmaa tietoa siitä mitä on tapahtunut ja vielä vähemmän siitä, minkälaiseen tulevaan hallintoon Syyriassa päädytään.
Sillä maltilliset ainekset on jo kauna sitten pelattu ulos ja jäljellä on vain
yksipuolisia ja jyrkkiä aineksia.
Tilanne taitaa siten säilyä pitkää epäselvänä
ja kansalle kauheana. Voimattomuutta on, kun ei edes täällä kaukana ja sivussa
olevana näytä keksivän mitään viisasta eikä ainakaan itsestään selvää.
SPR:n avustusjohtaja
vetosikin ihmisiin, että humanitaarista apua tarvitaan ja sitä me kaikki voimme
antaa, kun muutakaan emme voi.
Ps. Yllätykseksi presidentti Barak Obama on ilmoittanut, että pyytä kongressilta tukea hyökkäykselle, jota hä pitää tarpeellisena, koska hän uskoo Assadin joukkojen syyllistyneen kemiallisten aseiden käyttöön. Kongressi aloittaa istuntokautensa vasta 9.9. 2013 joten pikaista iskua ei ole odotettavissa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
