Hesarin pääkirjoitus 3.1.2014 päättyi:
Puolet ja puolet -sääntö olisi jo syytä unohtaa. Suomen talous ansaitsee
parempaa kuin puolivillaisia poliittisia kompromisseja.
Rehellinen talouspoliitikko ei nyt jätä mitään sen varaan, että pilkistelevä
talouskasvu hoitaa ikävät hommat pois päiväjärjestyksestä ja vaalien
tieltä.
Olisiko Hesarin rehellinen talouspolitiikka yhden konstin politiikkaa
esimerkiksi siten, että nyt leikattaisiin ja seuraavien vaalien jälkeen taas
korotettaisiin veroja?
Politiikan sisältönä ei Suomessa ole leikkaaminen vastaan veronkorotukset, vaan
kysymys on mistä leikataan tai mihin lisätään yhtäällä ja toisaalla mitä veroja korotetaan tai mitä alennetaan.
Mutta aina ei edes tiedä, mikä mitäkin on: Esimerkiksi kuntien valtionosuuksien leikkaaminen onkin veron korottamista. Sillä valtionosuuksien leikkaaminen johtaa lähes poikkeuksetta kunnallisveron
korotukseen. Veron, jota kukaan ei voi sietää siksi, että se on tuloveron
korottamista tai siksi, että se on kummalinen veromallien sekoitus; alahaisimpien
tuloryhmien keskuudessa se on progressiivinen, keskituloisten kohdalla se on tasavero ja parissa ylimmässä tulonsaajakymmenyksessä se on degressiivinen (veroprosentti laskee tulojen
kasvaessa).
Mauno Koivisto sanoisi, että talouspolitiikkaa on aina väärää.