Tänä vuonna vaihtui tasavallan presidentti. Kokoomustaustainen
Sauli Niinistö on nyt kansakunnan
keulapaikalla. Tarja Halonen on
kolmen sosialidemokraattisen presidentin sarjan viimeinen. Hän ei ole kopio
kenestäkään eikä hänessä ole selviä yhtäläisyyksiä sen paremmin Mauno Koivistoon kuin Martti Ahtisaareenkaan. Hyvä niin.
Tarja Haloseen päättyi siis yksi aikakausi – poliittisesti, mutta vain
muodollisesti. Muutos oli nimittäin tapahtunut aikaisemmin: 1990-luvun lama, Neuvostoliiton
romahdus, EU-jäsenyys ja presidentin valtaoikeudet ovat muuttaneet presidentin
asemaa enemmän kuin henkilön poliittinen tausta.
Mutta toisaalta Tarja Halonen on avannut uuden ajan – siis puhakisut lasikaton,
kuten kuluneesti sanotaan. Mutta se on sitten muodollista, sillä nainen presidenttinä ei ole sen todennäköisempää
jatkossa kuin ennekään.
Suurin muutos oli ja on Tarja Halonen yksilönä
tai ilmiönä, miten vaan halutaan. Hänessä oli sellaista suoraviivaisuutta ja vahvaa
uskoa asiaansa. Se on yksi osa, mutta sitten se toinen käytännöllinen pragmaattinen
suhtautuminen ja tosiasioiden tunnistaminen ja tunnustaminen. Siitä syntyy erityistä.
Mutta vieläkin merkittävämpää on: Hän on
mitä on.
Siksi on aivan erityisesti aihetta kuunnella hänen henkilökohtaista suhtautumistaan
toimintaan yleensä ja siitä soveltaen politiikassa tekemiseen. Lainaan tässä Hannu Lehtilän kirjaa Tarja Halonen: Paremman maailman puolesta.
”Olen aina sanonut, ettei pidä haikailla muita
juttuja, vaan tehdä tärkeä asia siitä missä on.
”Ajatellaan, että tuolla on
käynyt tuuri, kun on päässyt tuohon ja tuohon asemaan. Et voi tehdä minkä tahansa
paikan saamisella itseään tärkeäksi. Jotkut paikat antavat tekemiselle enemmän
mahdollisuuksia kuin toiset. Mutta vanha sanonta on, että niillä korteilla
pelataan jotka kädessä on, pitää paikkaansa. Ei tule mitään, jos ajattelee,
että kun minulla olisi tuon kortit, niin saisin tuon ja tuon aikaan.
Suomalaisessa politiikassa on ongelma, kuvitellaan , ettei ihminen itsessään
ole mitään, vaan asema on kaikki kaikessa.
”En kuvittele olevani historiallisesti tärkeä ihminen, mutta sanon, että on
todella paljon paikkoja, jossa voi vaikuttaa. Mutta työ pitää tehdä itse. Pitää
osata ja uskoa asiaansa.
”Pitää olla sielu mukana”
