Juha Sipilän viuhkamalli
saa kiitoksia pankkien ekonomisteilta, tietää Hesari kertoa.
Sen sijaan emeritus valtiosihteeri Raimo Sailas epäili eilen telkkarissa rakeenteellisten
vaikutusten määrää ylioptimistiseksi. Soten osalta hän piti kuntayhtymämallia
maakuntamallia parempana. Ja muistutit, että mallia tärkeämpi olisi yksikanavaisuus rahoituksessa , ja että irralleen laskettu sairaalarakentaminen olisi saatava kuriin
heti.
Aamutelkkarissa Kuntaliiton Timo
Kietäväinen toivoi perustellusti, että asiat eivät saisi jäädä aikataulun
jalkoihin. Tarkoitti varmaan sitä, että åpitäsi olla aikaa kuunnella asiantuntijoita ja erityisesti kuntia.
Kokonaisuus ratkaisee on tietenkin totta, mutta
toisaalta aika usein sanotaan pirun piilevän yksityiskohdissa. Näin veikkaan taas kerran käyvän.
Mauno Koivisto aikoinaan muistutti,
että hallitusohjelma ei saisi tehdä järkevää politiikkaa mahdottomaksi.
Juha Sipilän hallituksen muodostus etenee ja mielestäni merkit viittaavat kyllä
edellisen hallituksen ajattelutapaan; ajan mittaan säästöjä tulee ja dynaamiset
vaikutukset auttavat tasapainon löytymistä. Tehokkuuden näyttämisestä ja keskinäisestä kehusta tehdään tavaramerkki, liikutaan lähellä mielikuvapoltiikan hetteisiä tantereita.
Tasapaino, jos se aikaan saadaan,
tulee tapahtumaan, jos orastava Euroopan talouden kasvu käynnistyy. Lupaava
merkki on Ranskan odotettua paremmat lukemat, joten paradoksi voi toteutua ja
EU:ta haukkuneet puolueet saavat apua EU:sta.
Toinen ei niin hauska, mutta
todellinen sattuma on, että
Timo Soinin vaalilupaus voi onnistua: EU:n jäsenmaksu voi pienetä siksi, että Suomen BKT kasvaa muita maita
hitaammin ja täten saavutamme asetetun tavoitteen pienentää jäsenmaksua;
pikkujuttu on sitten se, että siitä iloitsevat täällä entistä huonommin toimeen
tulevat suomalaiset.
