Sosialidemokraatit yrittävät. Se on hyvä uutinen. Lauri
Ihalainen vetää ja yrittäjä Salla Saarinen avustaa. Tuloksen ratkaisee rohkeus.
Onko uskallusta arvioida omaa ja ay-liikkeen roolia, onko uskallusta olla eri
mieltä virkamiesten kanssa. Onko ymmärrystä tukea ihmisten vapautta, mutta
rajoittaa rahan valtaa?
Kuvituksen tähän juttuun otin Metsälehden puupalttoosta. Puun jalostamista ei kannata unohtaa mutta ei myöskään pidä tulevia mahdollisuuksia pilata liiallisilla odotuksilla, vielä kehitys ei näy kantohinnoissa.
Hyvä on huomata, että tekstiiliteollisuuttakin – toiminta laajemmin ymmärrettynä – on Suomessa.
Lainaankin Hesarin 27.8.2015
taloussivuja. Siinä on Sipilän hallitukselle totisia terveisiä, mutta ajattelemisen aihetta meillekin: vähintäänkin sahkövalon syttymisen ja Finlayson-Forssa assosiaation kautta.
Tekstiiliyhtiö Finlaysonin
toimitusjohtaja Jukka Kurttila
on kyllästynyt keskusteluun kustannuskilpailukyvystä, sääntelystä ja
byrokratiasta.
”Olen ollut viisitoista vuotta yrittäjänä enkä ole kokenut näitä asioita
koskaan ongelmaksi. En ole ikinä kokenut tarvitsevani valtiota apuun
yrittäjäkuvioihini”, Kurttila sanoo.
”Poliitikkojen täytyy vain pitää suomalaiset onnellisina. Kyllä yritykset
hoitavat asiansa, jos toimintaolosuhteet ovat vakaat. Mutta eihän valtio voi
ottaa roolia liian operatiivisissa asioissa, kuten vienninedistämisessä.”
Kurttilan mielestä vuosien taantuma on antanut yrityksille tekosyyn paeta omaa
vastuutaan tuotteiden kehittämisessä.
Finlayson on onnistunut kääntämään pitkään supistuneen liikevaihtonsa kovaan
kasvuun. Kurttilan mukaan se johtuu siitä, että yhtiö on tehnyt uusia
tuotteita, panostanut designiin ja lähtenyt kansainvälistymään.
Tuota on mukava lukea ja hymistellä,
että niin se on; yrittäjyyttä tarvitsemme ja unohdamme saman tien, että ei ole ay-liikkeen
eikä SDP:n vika eikä ansio, että voimme nukkua osin suomalaisin voimin toteutetuissa
lakanoissa.
