Kopio FT:n etusivulta kertoo, että sivulla esiintyy kahdessa pääuutisessa brinkmanship eli uhkapeli. Sitä pelataan USA:ssa ja EU:ssa. Kysymys on tietenkin päättämisen sietämättömästä pakosta. Kreikassa rahat loppuvat, kun maa ei sitä markkinoilta saa ja ellei apua saada Euromailta. USA:ssa taas valtion on ajautumassa mahdottomaan tilaan, kun valtion kassa on tyhjä eikä lainaa saa velkakattosäännöstä johtuen ottaa.
Eilen tuli katsottua Mommilan veriteko –elokuvaa. Siinä Alfred Kordelin selitti päätöksentekotapaansa: ”Niin kauan kuin mahdollista on päätöstä siirrettävä ja kaikkia mahdollisia asioita on harkittava, mutta sitten kun päätös on tehty, siinä on pysyttävä”
Kordelin oli liikemies ja hän pelasi omilla rahoillaan ja myös tavallaan vastasi vahingoista itse.
Poliittisessa päätöksenteossa ei ole samasta asiasta kyse, sillä päätöksiä tehdään muiden puolesta, mutta päätöksentekoa voi haitata oma poliittinen tilanne, pelko koskee äänestäjien rektiosta ei niiden vaikutuksesta niihin, joita se koskee. Tätä probleemaa selvitteli presidentti toisessa yhteydessä toteamalla armahdusasiassa.” Armahdanko itseni vai anojan.”
Vastuullisuuden puute johtaa uhkapeliin ei omilla rahoilla vaan muiden kohtalolla. Moraalista hasardia siis.
