Suomessa yritetään aikaansaada yhteiskuntasopimusta.
Hallitus Juha Sipilän johdolla on
vähän laimentanut pakistavaa otettaan. Hän on joutunut tunnustamaan, että kyllä tässä palkansaajapuoli
on tiukemmalla. Hänellä on lapsellinen jatkuttava tapa väittää että
lisätyöntekeminen lisää työtä. Näinhän ei ainakaan lyhyellä tähtäimellä tule käymään
eikä ole muutkaan osoitusta siitä, että työnmäärän kasvatuksella olisi saatu
mitään pysyvää. Sodan jälkeen Suomen kansantulon kasvu on moninkertaistunut työn määrän
säilyessä samana. Se on tapahtunut työn tuottavuuden kautta innovaatioiden ja
pääomasijoitusten avulla.
Pahasti näyttää siltä, että Suomessa halutaan elää vielä eriarvoisuuden
lisäyksen jälkimainingeissa. Muu maailma on tietenkin mennyt pidemmällä ja
suhteellisti Suomen paljon syvemmällä, mutta nyt maailman talousviisaiden joukossa on
paljon niitä, jotka ymmärtävät, että käänne on aikaansaatava.
Suomessa pitäisi
maailman merkeistä ottaa oppia ja uskoa kohtuullisuuden viisauteen. Olisi
meilläkin aika korjata verotuksen erityisesti varallisuuden perustuvan ja
pääomaverotuksen vääristymiä. Jos työn hintaa yritetään painaa verotuksellisin keinoin
alas miljardilla, tulisi siitä hyötyvän pääoman maksaa veroja sen korvaamiseksi.
Meillä veronmaksu on kerta kaikkiaan keskittynyt palkansaajien ja kuluttajien
niskoille.
ja kyllä perusporvarihallituksen kaikki samassa veneessä puheet ovat vaskien
helinää, jos mitään ei yhteiseen laariin oteta niiltä, joilla paljon on. Ei
siinä presidentin tai muutaman yritysjohtajan viidet prosentin lahjoitukset
paljon tätä kansantalouden huonetta rakenna.
Maailmalla on asennemuutosta
ilmoilla. Me voisimme olla edellä kävijöitä ja niinpä tähän referoin Economist-lehdessä ollutta artikkelia, jossa arvioitiin mitä edellytyksiä on maailmassa
tulisi Piketty verolla ja miten se puristaisi rikkaita.
Artikkelissa todetaan (kts. kuvia), että edellytykset
varallisuusverolle ovat olemassa, koska eriarvoisuus on noussut vahvasti:
Parhaiten ansaitsevien 1 prosentin tulo-osuus on kolminkertaistunut ja rikkaimman
0,1 prosentin varallisuus on noussut 7 prosentista 22 prosenttiin.
Julkinen velka oli sodan jälkeen oli huipussaan Britanniassa
240 prosenttia ja USA:ssakin yli 100 prosentti BKT:sta. Julkista velkaa
vähennettiin kovalla progressiivisella verotuksella; huipputuloverot olivat
samoissa maissa yli 80 prosenttia. Velka saatettiin painettua alle 40
prosenttiin, kunnes veronalennusten 1980 oikeistolaisen Reagan – Thatcher kauden politiikan ja 2008 alkaneen finanssikriisin
pankkien pelastusoperaatioiden seurauksena käänsivät julkisen velan erityisesti
uuteen nousuun ja nykyiseen se on yli 100 prosenttia. Eli velan maksamiseksi
tarvittaisiin taas julkisia tuloja siis verotusta.
Eli tältäkin kannalta voi perustella varallisuusverotusta. Lisäksi varallisuusverojen
vastustuksen pääargumentti sen kielteissitä vaikutuksista kasvuun on arvioitu vähäisiksi.
Artikkelin mukaan Upsalan yliopiston Asa
Hansson on selvittänyt, että 1 prosenttiyksikön varallisuusveron nosto
alentaa kansantuotetta 0,02-0,04 prosenttiyksikköä.
Juttu päättyy arviointiin, että perusteltu omaisuusvero ei vaikuttaisi
kansatuloon kielteisesti, mutta sen vastapainoksi artikkelissa todetaan että USA:n
olosuhteissa varallisuus muuttaa muotoaan liukkaasti, joten todellisuudessa veroa kertyisi vain muutamia
miljardeja. Verolisäys on merkitykseltään vähäinen, saman verran USA:n
liitovaltio saa yhteisöverosta. USA:n 18
biljoonan siis 18 000 miljardin dollariin verrattuna se on mitätön. Huomattakon,
että asukasta kohden jenkin velka on tuplasti suomalaiseen verrattuna.
Miksei siis Suomessa voitaisi tällä saralla tehdä jotain
tuntuvaa, muutakin kuin puhua Portugalin verosopimuksen uusimisesta.
