Nyt uusi soteyritys. Se varmaan on
edellistä parempi ehdolla, että on se on toimiva. Maakuntamallia on tiedossa
eikä siinä ole mitään pahaa ole, kunhan ei hulluuksiin mennä.
Erikoiserikoishoito on sitten oma lukunsa, joka vaatii valtion panoksen
lisäystä niin asiantuntemuksen kuin resurssien osalta. Ne asiat näyttävät
olevan auki, vaikka viime tietojen mukaan esityksiä on tiedossa.
Kun puhutaan talouden kehyksistä ja niiden lainsäädännön voimasta, voimme arvata, että
kyllä kurjuuden jakamista taitaa olla edessä.
Mutta eduskunta on selvästi osoittamassa lainsäädäntövaltaansa. Se on parempi
kuin hallituksen monen suuntaiset asian kytkyt ; tarkoitan kuntarakenteen
vänkääminen soten avulla.
HS:n julkistama budjettiryhmän uutisoitiin
seuraavasti:
Sosiaali- ja terveyspalvelujen
budjettikehysjärjestelmää valmisteleva työryhmä on saanut valmiiksi
ehdotuksensa julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon taloudellisesta
ohjauksesta.
Vaalikauden kattava sote-budjettikehys asetettaisiin hallituksen
ensimmäisessä julkisen talouden suunnitelmassa.
Työryhmä ehdottaa, että sen toteutumista arvioidaan vuosittain julkisen
talouden suunnitelman tarkistuksen yhteydessä.
Ryhmä pohti sote-budjettikehykselle kahta eri mallia.
Ensimmäisessä vaihtoehdossa sote-budjettikehys ei olisi sote-alueita
juridisesti sitova menorajoite. Työryhmän mielestä tässä vaihtoehdossa
sote-budjettikehyksen ohjausvaikutus voisi jäädä heikoksi.
Toisessa vaihtoehdossa sote-alueen budjettikehyksestä
ja kuntien rahoitusosuuksista sote-alueille säädettäisiin laissa.
Kunnan oma maksuosuus vastaisi sen laskennallisten sote-kustannusten
sekä kunnan valtionosuudesta erotetun sosiaali- ja terveydenhuollon
valtionosuuden erotusta.
Sote-alue laatisi budjettinsa vastaamaan sote-budjettikehystään.
Menokehitys olisi ensimmäistä vaihtoehtoa suoremmassa valtion ohjauksessa.
”Kyllä tämä toinen vaihtoehto on tehokkaampi”, sanoi työryhmää
johtanut ylijohtaja Jukka Pekkarinen valtiovarainministeriöstä
tiistaina.
Kunnan oma maksuosuus vastaisi sen laskennallisten sote-kustannusten
sekä kunnan valtionosuudesta erotetun sosiaali- ja terveydenhuollon
valtionosuuden erotusta.
Sote-alue laatisi budjettinsa vastaamaan sote-budjettikehystään.
Menokehitys olisi ensimmäistä vaihtoehtoa suoremmassa valtion ohjauksessa.
”Kyllä tämä toinen vaihtoehto on tehokkaampi”, sanoi työryhmää
johtanut ylijohtaja Jukka Pekkarinen valtiovarainministeriöstä
tiistaina.
Tasan vuosi sitten 23.2.2014 (luettavissa kokonaisuudessaan kirjoituksia sivuilta) kuntarakenteen sekavissa olosuhteissa kirjoitin näkemykseni, joka päätyi loppuarvioon:
Oma arvioni
Kun en ole löytänyt eikä kukaan ole osoittanut eikä
selvitysmiehetkään tule esiin tuomaan mitään merkittävää rakenteellista
tekijää, joka parantaisi julkisen talouden kestävyysvajetta , ja joka takaisi
hyvät palvelut tasapuolisesti, olen päätynyt seuraavan näkemykseen.
Maakuntamallilla, joka säilyttää pääosin rakenteet ennallaan, on parhaat
mahdollisuudet vähimmillä vaurioilla saavuttaa siedettävin tulos.Järjestely oli tasapuolinen maakunnan eri osien kannalta eli
maakunnan syrjäalueet eivät jäisi heitteille.
Hallinnollisesti suurin muutos olisi ERVA-alueiden siirtämine valtiolle ja
ERVOJA hallinnoivien asiantuntijoiden osallistuminen sairaanhoitopiirien
hallintoon. Sairaanhoitopiirien hallinnosta yhdistyisi alueellinen paikallisten
edustajien demokratia ja asiantuntijoiden ERVAsta tuleva asiantuntemus.
Järjestelmään kuuluisi vain yksi edustajisto ja valtuusto sekä
maakuntahallitus, joka hoitaisi nykyisten tehtävien lisäksi sote-asioiden suunnittelua
ja resursointia.
Hallinto olisi edelleen kuntaliittopohjainen ja kunnat huolehtisivat nykyisin
perustein yleishallinnon kustannukset ja sairaanhoidon maksut olisivat
suoriteperusteisia.
Kuntien tehtävät olisivat nykyisiä kuitenkin siten, että tehtäviä hoidettaisiin
enenevästi tehtäviin soveltuvien eri omistuspohjaisten yhtiöiden ja tai
kuntaliittojen tai isäntäkuntamallien pohjalta.
Tässä mallissa kuntien vastuu ja vapaus ohjaisi kehitystä nopeasti
tehokkaampaan ja resursseja todellisesti säästävään suuntaan.Tässä mallissa Turku voisi keskittyä maakunnan pääkaupunkina
kasvuun, joka perustuisi yhdyskuntarakenteen tiivistykseen ja keskustan
urbaanimaisempaan rakenteeseen. Samalla se kuten muutkin kunnat voisi suunnata
voimavaransa nykyisen toimintansa tehostamiseen.
Turulla olisi luonnollisesti asukasmääränsä mukainen edustus hallinnossa.