”Kylpylä oli vuonna 1920 Naantalin henkinen ja
taloudellinen keskus. Naantalilaisille oli tärkeää, että kylpylän vieraat
viihtyivät kaupungissa. Vaikka kanta-asiakkaat saapuivat kesä kesän jälkeen
kylpylään, naantalilaisaktiivit katsoivat, että jotain tarttis tehrä. He
päättivät perustaa yhdistyksen. Vallis Gratiae -yhdistys – Föreningen Vallis
Gratiae merkittiin yhdistysrekisteriin 9. päivä syyskuuta 1928.
Sen tarkoituksena oli ”ryhtyä sellaisiin
toimenpiteisiin, jotka edistävät kylpy- ja kesävieraiden viihtymistä
paikkakunnalla. Perustamisen pontimena oli 1920-luvulla virinnyt
kotiseutuhenki. Yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana oli metsänhoitaja Hugo
Ehnqvist. Yhdistys hankki varoja mm. teiden kunnostamiseen ja istutusten ja
penkkien kunnostamiseen järjestämällä kesäisin aamiaisia Kaivohuoneella.”
Historiasta
Yhdistys juhli Merisalissa 90 vuotissynttäreitä.
Tupa oli
täynnä ja kun seinät ovat historian täyttämät, niin kaikki hyvin.
Yhdistyksen puheenjohtaja Mirja Kujala, joka opastaa ja
ideoi eli toimii yhdistyksen hengessä arkipäivinäkin. Mirjan ääni on kouliintunut ,
niin, että hän saa sen kuulumaan Merisalissakin.
Lyhyt tervetulotoivotus
päättyi Haijaisten Alitalon yhdistyksen ikäisen emännän kukitukseen. Osuva
oivallus monessa suhteessa, onnittelut.
Juhlapuheen piti Erkki Leppäkoski ekologian emeritus
professori ja nordisti. Eki oli viisas ja aktiivinen jo kouluaikoina hoitaen
silloinkin vaikeita puheita kuten rehtori-tohtori Kurt Enkolan 50-vuotispuheenpidon.
Asiantuntevuus, luistavasanaisuus, yllätyksellisyys ja nokkela huumori ovat
hänen vahvuuksia, sen sijaan ääni oli hento Merisaliin.
Menneisyyden ja tulevaisuuden kytkennästä se alkoi ja sitten teema rakentui ”Samaan aikaa toisaalla” idealle. Eki kuvaili
miten kansalaistoimeliasuus yllättää kylätaloineen ja yhteistoiminnoillaan. Ja
sitten ajankohtaiseen eikä ristiriidattomaan aiheeseen:
Voisiko Kuparivuoren
koulusta tulla kylätalo?
Jöns Budde ansaitsisi huomion Aamos Andersson kannattaa muistaa, autioituva
maaseudun puolesta , nostalgiaa ja kansainvälisyyttä voi yhdistää – tällaista puheesta jäi mieleen
Ja sitten ehdostus: Kesäpääkaupunki brändiksi.
Tästä kesäpääkaupunki-ideasta innostui varovainen kh:n puheenjohtaja Markku Tuuna, joka kaupungin
tervehdyksessään kiitti yhdistystä mennestä ja toivoi nuorien mukaan saamista.
Lakarit soittivat tunnelmaan sopivasti ja Reijo Ahola lauloi
Risto Vuorisen sanoittaman oman sävellyksensä Naantaliin ja ilta päättyi Aamu
Airistolla yhteislauluun.
Kiva laulu, mutta Varsinais-suomalisten laulu olisi
kuulunut asiaan.
