Gideon Rachman näkee painajaisen vuodesta 2017: USA:n presidenttinä on Trump ja Ranskassa samassa tehtävässä nähdään
Le Pen ja Venäjällä tietenkin jatkaa Putin. Vaikka hän ei pidä tätä painajaista kuten painajaisia yleisemminkin harvoin toteutuvana niin kuitenkin niinkin voisi käydä. Aikamme näyttää suosivan tämän
suuntaista hurjaa ja kurjaa kehitystä.
Mitä on tapahtumassa länsimaiden politiikassa? Vallitsevassa kokonaiskuvassa on
menetetty usko perinteiseen poliittiseen eliittiin ja kansalaiset etsivät radikaaleja vaihtoehtoja. Taustalla on
neljä yleistä syytä:
taloudellinen epävarmuus, maahanmuuton vastaisuus,
terrorismin pelko ja perinteisen median aseman heikentyminen.
Sama kaiku on askelten – täälläkin.
Kansallismielistä muukalaispelkoa ja eliitin pilkkaa onnettomien olosuhteiden
uhreille tarjoava innostunut ja osaava kiihottaja saa ihmeitä aikaan. Valta vanhan
järjestyksen horjuu – meilläkin.
Alex Stubbin itsevarmuus ja tieto eivät
ole balanssissa. Enkä tarkoita hallintarekisterijutun 90-10 dilemmaa, vaan talouspolitiikan
perusteiden hallitsemattomuutta, josta kerrottiin tälläkin palstalla, kun
kuulimme, että hän ei tunne ordoliberalistista Saksan talouspolitiikan
peruslinjaa, jota hän kuitenkin yrittää harjoittaa Suomessakin. Vakavat konservatiivit tuntevat olonsa orvoksi.
Entinen Senaattori Daniel Moynihan sanoi:
”Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä, mutta ei omiin tosiasioihin.”
Sosiaalisen median aikoina tämä ei ole enää totta. Trump, Le Pen ja Putinin ja heidän kaltaiset voivat merkitä
totuus leiman mihin tahansa tarinaan. Valitsevan taloudellisen, sosiaalisen ja
fyysistä turvattomuuden oloissa ääriliikkeet kukoistavat, lopettaa Gideon
Rachman kolumninsa.
Paasion Pertillä on sarkastisesti lohkaissut
aina sopivassa tilanteessa:
Jos omat mielipiteet ja totuus ovat ristiriidassa, sen pahempi tosiasioille.
