Sellaista tämä vastahakoisen asian ajaminen on: Puhutaan demokratiata, objektiivisuudesta, taloudellisuudesta ja ties mistä kaikista hyvästä ja kauniista. Kärsivällisyys on koetuksella. ”Juupas – eipäs” – keskustelu jatkuu. Voidaan sanoa, että puhutaan toistemme ohi siten, että uskovaiset käännyttävät uskomattomilla perusteilla haluttomia..
Politiikka on tahdon asia, on Olof Palmen viisaus. Tahdossa pitää olla sydän mukana. .Ja tietenkin on niin, että kuntarakenteen muuttaminen ei välttämättä vaikka ei todennäköisesti tee mahdottomaksi saavuttaa kohtuullisia tuloksia. Itse uskon siis tunnustan uskovani, että pakolla tai puolipakolla ei saavuteta niin hyviä tuloksia, kuin omaehtoisia muutoksia tehtäessä. Ja siitä olen varma, että tällä vuosikymmenellä ei ole mahdollisuus saavuttaa kuntarakenteiden muutoksilla edistystä tässä kaikkien huulilla olevassa kestävyysvajeessa. Ja tämän kanssa puuhastelu on ajan, rahan ja mahdollisuuksien hukkaamista.
Kirjoituksia palstalla on tarina Turun tilaisuudesta..
Ja arvaa mitä kysyvät lapset ja vastaavat.
Turun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Minna Arve (kok) ja kaupunginjohtaja Aleksi Randell (kok) eivät vaivautuneet tulemaan paikalle. Luottamusta herättävistä toimista puhutaan diplomatian yhteydessä ja edellistä kaupunginjohtajaa muistellaan pahalla siksi, että hän ei välittänyt pienistä naapureista. se sama pelikö jatkuu, vai onko kysymys poliittisesta taktiikasta pistetään hyväntahtoinen Jarkko Virtanen (sd) esittämään Turun teesit niin tylyssä muodossa, että armeliaasti kokoomuslaiset voivat niistä antaa periksi.
Valtio vie ja Turku tuuppaa
