Soutelen
satunnaisesti, mutta säännöllisesti.
Sulkavalaisvene mallia 1980 Riita-Ilona alkaa olla alansa
viimeisiä, kuten soutajakin näillä vesillä. Siksi tavallisesti lähden tuulta päin, jotta
jaksan myötäistä takaisin. Luonnon tuuli määrää suunnan ja pituus riippuu siitä
millä tuulella sattun olemaan. Vesillä pienellä paattilla reitin valinta on vapaa.
Viileämmän veden aikoina soutelen lähellä
rantoja – varmuuden vuoksi. Lauantaina tuuli oli kaakossa joten kokka kohti Raumakaria.
Vierasvenelaiturilla ovat sovussa suuret veneet ja pienten
kalojen narraajat. Ihan mukava tunnelma.
Ukko-Pekan sillan remonttiääniä kuuluu Morsiuskallion
puolelta, Luonnonmaan puolen peitteet on
purettu ja näkyviin on tullut siistiä
uuden veroista betonipintaa. Maisemaa muovannut kaarisilta-maamerkki jatkaa
palvelemalla kevyttä liikennettä vielä
pitkään. Siltapaviljonkia haikaillaan – ehkä joskus – sitten kun vesi on noussut- joku keksii sille käytön,
toimintamallin ja rahoituksen.
Setäni kanssa soudettaessa huhuiltiin kaaren alla ja
kuultiin kaiku. Jännä juttu. Niissä ajatuksissani etenin väylää väistellen Kuparivuoren puoleista
rantaa hipoen kohti vanhaa Förin rantaa;
”Souta, souta”
Huudot
havahduttavat, että olen hissun kissun liikkuen tullut apajapaikalle. Toistakymmentä virvelin heittäjää joutuu keskeyttämään
hyvin sujuvan kuhan pyynnin. Harvoin
tällä rannalla on tällaista väkimäärää; ennen sillan remonttia kalastajat olivat
Naantalin vapaalla ”Ellis-saarella” eli Raumakarilla.
Monikielinen puheensorina kuuluu ja pääosin kirjava joukko vaikuttaa ystävälliseltä.
Näky on innostava ja niinpä jonkun
matkaa soudettuani napaan pokkarikamerallani kuvan. Samalla korviini kantautuu
”Ei kuva,
ei oikeutta kuvata”.
Sellaisen viestin sain suomea murtaen puhuvalta
kalastajien yläpuolella seisovalta mieheltä. Ensi reaktioni on : Soutu seis ja takaisin !
Kun ihminen ihminen on,
hän ei potkuja ota huvikseen
Tuo nuorisoliittolaisten laulu soi ja soveltaen kyse
on myös potkusanoista. Tiedänhän sen, ettei ihmisten kuvia, joista
tunnistaa, saa julkaista. Ja etteikö minulla ole oikeutta! Mutta sitten muistan ohjeet: Hillitte
ittes – ei pidä provosoitua, kun provosoidaan.
Jatkan matkaa.
Vaikka en tiedä, mistä maista, millä asialla kalastajat täällä meidän nurkilla olivat, niin arvelen, että siellä viettivät vapaa-aikaansa ja hankkivat tuoretta syötävää
telakoilla työtä tekevät ammattilaiset.
Mutta se suurin mutta
Tyhmää käytöstä on vaikea sietää; vaikeuksia ihmisten ja ihmisryhmien välille tulee niitä pyytämättäkin. Kaikilla on sanomisen oikeus, mutta myös harkinnan vapaus.
Hiljainen ääntäpitävä hyljevahti oli samaam mieltä.
