Vappu on
erikoinen ja vähän ristiriitainenkin juhlapäivä. Aiheesta on mielenkiintoisia
näkemyksiä Wikipediassa, joita tässä lainaan:
- Pariisissa vuonna
1889 kokoontunut työläisten Toinen internationaali päätti, että
mielenosoitusten uhreja muistettaisiin maailmanlaajuisesti 1.
toukokuuta 1890.[20]
Ajankohta määrättiin kansainväliseksi työläisten mielenosoituspäiväksi. Välitön
esikuva tuli siis Amerikasta, mutta taustalla vaikutti ilmeisesti myös keskieurooppalainen
perinne. Keskiaikaiset asekatselmukset olivat muuttuneet kaupunkien
porvariskaartien katselmuksiksi ja myöhemmin kiltojen ja ampumaseurojen
paraateiksi ja marsseiksi.[19] - Vuodesta
1979 lähtien vappu on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä, jolle on annettu
nimi suomalaisen työn päivä.[7] Liputtamista
ei kuitenkaan perusteltu sillä, että vappu olisi työläisten juhlapäivä.
Kansatieteilijä Juhani U. E. Lehtonen totesi, että vapun perinnetaustan
kannalta kyse on oudosta poliittisesta kompromissista. Osa suomalaisista ei
hyväksynyt työläisvappua, mutta railakas ylioppilasvappukaan ei ollut kaikkien
mieleen. Näytti olevan ongelma, miten ei-ylioppilas tai työväenliikkeeseen
kuulumaton viettäisi vappua. Siksi Suomen itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä
vappua markkinoitiin iloisena kevätjuhlana, kevään tulon merkkipäivänä.
”Ainoana vaikeutena vapun vietossa kevään juhlana on ollut asian
keinotekoisuus: kevät kun kerta kaikkiaan ei tule vielä vappuna Suomeen”,
Lehtonen kirjoitti.[19] - Suomen
ensimmäistä työväen vappua vietettiin 1.
toukokuuta 1898 raittiusliikkeenä.
Silloin tehtiin lakko alkoholin nauttimista vastaan. 1900-luvun taitteessa osa
Suomen työväenliikkeen toimijoista kannatti perinteisiä työläisten kävelyretkiä
kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina, koska kansainvälistä toukokuun ensimmäistä
pidettiin liian kylmänä ulkotapahtumiin[3].
Tämä kanta jäi kuitenkin vähemmistöön.
Työväenpuolueita
on Suomessa nykyisin monen sorttisia, joten Työn päivän viettäminen sopii
lähes kaikille. Perinteittemme mukaisesti marssimme ja muistamme Suomen onnettomimman
”mielenosoituksen” uhreja. Viemme ruusut
Kansalaissodassa menehtyneiden muistomerkille nimeltään Aika ja Muisto. Punagraniittinen kivipaasi seisoo
Naantalin kirkonmäellä, jonne menemme yleensä pienellä joukolla klo 9.45.
