Paavo Lippoinen on
saanut ja antanut haastatteluja.
Kiinnostus on kohdistunut Mauno Koiviston II hallituksen aikaan,
käännekohtaan. Paavo Lipponen kertoo, että hän on rakentanut kuvan menneestä uudelleen
omalta kannaltaan. Hänelle oli siihen hyvät edellytykset Vara Manuna,
pääministerin sihteerinä. Avoimesti hän kuitenkin tunnustaa, että jotakin
asioita on unohtunut tai että kaikki ole ollut hänen tiedossaan. ja toivookin, että
kokonaiskuvaa täydennetään, kriittisestikin.
Urho Kekkosen otteen herpaantuminen toi hädän
Keskustan käteen; K-linjan johto tarrautui ulkopoliittiseen johtoasemaan ja
hauraaseen presidenttiin ja yritti kaataa Koiviston hallituksen. Mauno Koivisto
ymmärsi kokonaiskuvan paremmin, kuin puolue. Koivistolla oli
strategien linja, puolue taas oli huolissaan omasta kannatuksestaan.
Paavo
Väyrynen ei onnistunut Koiviston syrjäyttämisessä. Hän ja hänen kaverit
Kekkosen perilliset arvioivat tilanteen väärin. Eino Uusitalo ja Ahti Pekkala
ymmärsivät, mitä kello oli lyönyt nousivat poliittisen pelin yläpuolelle ja
kansakunnan asialle.
Aamutelkkarissa Paavo sanoi, että politiikka on siistiytynyt. Rahaa liikkui
runsaasti ja vuorineuvokset olivat auliita tukemaan/ johtamaan Väyrysen
taistelua. Ei siis ihme, ettei Paavo ole osannut arvata omaa tilaansa.Jarmo Korhonen omassa kirjassaan näyttää tämän vahvistavan.
Olinhan siellä minäkin, leuhkasti sanottuna ja jotain on mieleen jäänyt noilta
ajoilta. Palataan niihin, sillä kaikkea ei ole sanottu.
