Tällä palstalla on seurattu sadan vuoden takaisia tapahtumia
autenttisten dokumenttien kuten Sosialisti-lehden ja Francken kalenterin mukaisesti.
Nyt on sopiva aika lyödä kirjan kannet kiinni ja lainata Franckea vielä kerran
sisällissodan tapahtumiin liittyen.
16.5.1918 + 7
– Verotus saatiin päätökseen klo 6-8.
– Bror tuli kotiin Kuusistolla
– Mikkolan hautajaiset Turussa. Vera oli matkustanut sinne.
Murhattu Antti Mikkolan oli kansalaissodan ensimmäinen uhri,
jonka murhaamisen punaiset salaisivat.
Hän oli ostanut edellisenävuonna Naantalista Randalan talon, joka
jäi hänen jälkeensä sisarelleen Alma Saarelle 45 vuodeksi.
Sisar oli saanut hakea veljensä ruumiin helmikuun alussa, mutta hautajaisia ei saliitu järjestettävän. Ne siis pidettiin sodan jälkeen voiton päivänä 16.5.1918.
Oheinen kuva ja teksti on Raimo Vahteran artikkelista
vuodelta 2005 : Antti Mikkolan sydän sykki Suomelle. Artikkeli loppuu:
TS selosti hautajaisia laajasti. Ennen varsinaista seppelten
laskemista varatuomari Agapetus Nikkilä laski hallituksen seppeleen. Aloitteen
siihen oli tehnyt armeijan ylipäällikkö C.G.E. Mannerheim , koska Antti Mikkola
oli ”eläessään eduskunnassa ensimmäisenä nostanut kysymyksen
asevelvollisuuden ottamisesta jälleen käytäntöön ja luultavasti sen johdosta
menettänyt henkensä”.
Laakeriseppeleeseen oli kiinnitetty toisen luokan vapaudenristi.
Samana päivänä 16.5.1918
järjestettiin Helsingissä valkoisten
paraati.
Tätä voiton päivää juhlittiin aina Talvisotaan asti.
Talvisodan jälkeen ylipäällikkö Gustaf Mannerheimin antamassa päiväkäskyssä
ilmoitettiin, ettei 16. toukokuuta, sisällissodassa Suomen tasavallan joukkojen
(valkoiset) kapinallisista suomalaisista (punaiset) saavuttaman voiton paraatin
muisto- ja siihenastisena sotaväen lippujuhlan päivänä järjestetä
juhlallisuuksia.
Tällä Mannerheim pyrki korostamaan kansallista yhtenäisyyttä.
Päiväkäsky koski vain puolustusvoimia, mutta sitä alettiin noudattaa myös
armeijan ulkopuolella.
Sotamarsalkka Gustaf Mannerheim määräsi päiväkäskyssään talvisodan jälkeen
keväällä 1940 toukokuun kolmatta sunnuntaita vietettävän
”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös
kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta
henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä”.
Toukokuun kolmatta sunnuntaita nimitettiin yksimielisyyden
ja sankarivainajien muistopäiväksi ja nykyinen nimi Kaatuneiden muistopäivä sillä
on ollut vuodesta 1947 alkaen.
Kaatuneiden muistopäivä on kaikissa Suomen aluetta ja/tai suomalaisia koskettaneissa
sodissa tai muissa taisteluluonteisissa toimissa, rauhanturvaamistehtävissä
kaatuneiden sekä taistelujen aikana ja niiden päättymisen jälkeenkin
kuolleiden, kuten teloitettujen ja vankileireillä menehtyneiden muistoksi
vietettävä päivä.
Tämä Wikipediasta lainattu historian kertaus sopii lopuksi
tällä murrosvaiheellemme, joka tosin sai lopullisen onnellisen käänteen kun
Saksan hävisi länsi-rintaman sodan ja keisari joutui luopumaan vallasta. Suomen
saksalaisen prinssin johtama kuningaskunta sai väistyä tasavallan tieltä.
Vallankumous syö lapsensa
Kohtalon ivaa on, että vallankumous kaatoi Saksassa keisarin, sen keisarin, jonka
hallinto avusti Venäjän bolševikkien vallankumousta.
Bolševikit puolestaan yllyttivät
suomalaisia punaisia kohtalokkaaseen kapinaan.
Taas
kerran vallankumoukset söivät niin Suomessa, Saksassa kuin Venäjälläkin lapsensa.
Loppu pahinta parempi
Ikävä kyllä tässä yhteydessä ei voi
sanoa, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Sen sijaan voi arvioida, että olisi voinut –
vaikka on vaikea kuvitella- huonomminkin
käydä.
Tarkoitan, että olisi voinut syntyä uhreja ehkäpä vieläkin enemmän ja mikä meille nykysuomalisille vielä pahempaa, emme olisi saaneet demokratiaa, emmekä olisi pystyneet
säilyttämään itsenäisyyttä, emmekä rakentamaan sitä seurannutta hyvinvointivaltiota.
Oma poliisi
Emeritusprofessorilta Seppo Hentilätä Ylen haastattelussa 15.5.2018 kysyttiin,
että jotain pitäisi oppia tällaisesta, eli mitä meidän tuli toimia seuraavan
100 vuoden aikana?
”Jos aivan lyhyesti
vastaan, pitää huolehtia siitä, että järjestysvalta maassa säilyy. Järjestysvallan
täydellinen romahtaminen tsaarin poliisin toiminnan loputtua, Suomessa olisi
pitänyt olla oikea poliisi. Kun sitä ei ollut ryhdyttiin perustamaan kaarteja
ja se johti sotaan.” (muistin varainen sitaatti)
Antti Mikkolan oma asevelvollisuus ja oma poliisi ovat henkisiä veljeksiä.
