”Johtamisen tulee olla entistä enemmän suuntaviivojen asettamista,
mahdollisuuksien luomista sekä ihmisten ja yhteisöjen kannustamista
oman tulevaisuutensa rakentamiseen ja vastuun kantamiseen.”Jyrki Katainen sanoo Uuden Vuoden tervehdyksessään, että enää ei ole olemassa
yhtä yhteistä kansakunnan unelmaa, unelmia on yhtä monta kuin on ihmisiäkin.”Päätöksentekijöiden on sopeuduttava tähän ja löydettävä
polkuja, joilla ihmisten yksilöllistyvät toiveet, tarpeet ja toiminta
voidaan kanavoida koko Suomen hyväksi.”Kataisesta uudistusten moottorina toimivat ihmiset itse.
”Se edellyttää kuitenkin sitä, että luodaan ilmapiiri, jossa
kansalainen uskaltaa laittaa itsensä peliin.”
On sanottu, että Kokoomuksen ja sosialidemokratian
suurin ero on suhtautumisessa yksilöllisyyteen. Onhan se niinkin. Mielestämme ihminen tulee vapauttaa toisen ihmisen orjuudesta, mutta samalla sosialidemokratia muistuttaa, että yksilön vapauden ja yksilön tavoitteiden
tulee tukea yhteisöä ja vahvistaa muiden oikeuksia eikä unelmat ja tavoitteet
saa olla esteenä muiden vastaaville eivätkä yksilön tavoitteet saa toteutua
muiden kustannuksella.
Niin nimittäin tuppaa olemaan, että hyvinvoivat ja vahvat painottavat omia
oikeuksiaan ja siinä tahtoo jäädä vähäväkisempi syrjään, unholaan ja aika usein hänen kohtalonsa on ollut toimia ylöspäin kurkottavan astinlautana. Jotenkin
tuntuu, että Kokoomuksen ajattelussa on tällaista ymmärtävää perusvirinää.
Historiallisesti on mielenkiintoista, että Kansallinen Kokoomus on unohtanut
yhteisen Isänmaan ja sen arvot, jotka kauan oikeistolaisessa ideologiassa
katsottiin velvoittavan kaikkia toimimaan aina – riippumatta yksilön omista aatteista
tai ajatuksista, uhrautuvasti isänmaan parhaaksi.
Kuinka hyvin Kataisen
yksilönoppi soveltuu maanpuolustuksen vaatimuksiin?