Keskiviikkona oli monta päällekkäistä tapahtumaa Kaupunki
jakoi ansiomerkkejä, NYK 100 vuotta luento-sarja jatkui opetusneuvos Paula Mattilan född i Rimito ja kansanedustaja,
tri Ilkka Kantolan lueonnoilla.
Sellaistakin sattui, että olin pitämässä pikaesitelmän puolueettomille
rotary-veljille NTY:n 120 vuoden historiasta.
Päivän aikana Yle jauhoi SDP:tä. Se alkoi aamulla Antti Lindtmanista ja päättyi illalla Antti Rinteen kahden naistoimittajan peukaloruuviin.
Rotaryt 1950-luun lopulla perustettu herraklubi kokoontuu
normaalista Trapissa; nyt he saivat esityksen kuulla vähän viileässä
Merisalissa. Kuuliaisesti herraseura seurasi esitystä, joka taisi huono
kuuluvuuden takia mennä vähän sivu korvan. Valitan.
NYK:n 100- vuotisseminaarin lukion auditorioon kokoontunut täysi sali sai kuulla kielelliset lahjakkaan
kympin tytön Paula Mattilan opetusneuvoksen kertomuksen omasta urastaan.
Jos pienen kritiikin på svenska saa heittää, niin ruotsin opettajan Tuulikki
Savian toistama opetus Blygsamhet är ungdomens prydnad oli unohtunut.
Ilkka Kantola puhui ajatuksella: Miksi minusta tuli minä. Se
oli ihan luistavan mukava tarina ja kuulijat ilman kuvia jaksoivat seurata.
Paljon siinä oli ulottuvuuksia. Avoin juttu. Politiikassa usein hieman
yliasiallisen kuivahko Ilkka esitteli
ujoksi pojaksi aika hauskasti tarinansa Rymättylän Pohjankulmalta kirkon
kattojen kautta tuomikapituliin ja sittemmin Arkadianmäelle.
Politiikka, josta
hän anteeksi pyysi oli lähinnä siinä, että hän ei pitänyt Kristillisen liiton kristillisyyden
omimisesta.
Antti Rinne oli TV
1:n naisten ei kovin hyväntahtoisessa puristuksissa. Me puolueaktiivit näemme
asiat useasti kahdelta kannalta; olemme kritiikittömästi puolesta tai ylikriittisiä.
Ymmärrän ja edustan molempia näkökulmia. Hän pärjäsi mielestäni vähintäänkin
kohtuullisesti. Rauhallisuus ja leppoisa olemus sekä asat hyvässä järjestyksessä
teki vaikutuksen. Henkilökohtaiesti minua häiritsee hänen omaksuma virkamiesten
talouslinjan purematta nieleminen.
