Naantalin lukion historian opiskelijat tekevät vapaaehtoista
kurssina koulun historiaa ja haastattelevat entisiä opettajia ja oppilaita. Siitä tulee
heidän näköinen NYK 100 vuotta opus aikanaan.
Ilokseni sain Ida Peiposelta
kutsun tulla
kouluun ja niinpä sitten vanhasta muistista kuljin Torikatua pitkin yli
Pappilanmäen ja Vadstenankatua koululle. Matkalla muistin Lätsää edesmennyttä kaveriani, jonka
kanssa männyn siimeksessä vedimme Lifet ennen kouluun menoa.
Lukion piha on nykyisin toisella, siis meren puolella ja se on myös
erilainen. Siellä vallitsee autojen, mopojen ja polkupyörien sopusointu.
Kaikkia on lähes yhtä paljon. Meidän kouluaikana oli pari autoa ja loput
polkupyöriä. Sellainen muutos.
Koulun valoisa aula on aurinkoisena päivän hienompi kuin monen hotellin lobby.
Portaikossa vastaan tulevat oppilaiden taideteokset kohottavat rakennuksen
ilmettä.
Käsikirjasto, johon Ida meidät vie, on
rauhallinen paikka, josta näen suurin piirtein samana maiseman kuin koulun
viimeisellä luokalla. Silloin arkkitehti Olli Vahteran suurta ja modernia taloa
rakennettiin. Tasakattoiseen vaaleaan tilitaloon oli vaikea tottua.
Haastattelija on valmistautunut hyvin ja saa välillä puheenvuoronkin.
Juttua on paljon niin – varmaan liian paljon, joten Idalla on vaativa tehtävä
poimia kirjaan sopivaa. Se onnistuu.
Ihan mukava hetki ja retki.
MR 30.10.2014
