Martin Wolf pohtii FT:ssä EKP:n tilannetta
arvioiden Sveitsin eurosta irrottautumisen vaikutuksia.
Se on kova paikka saksalaisille, jos Sveitsin frangin jo tapahtunut 18 prosentin arvon
nousu jatkuu.
Pohdinnaasa on myös, onnistuuko EKP:n rahapolitiikan kevennys. Myydäänkö valtion
velkakirjoja EKP:lle ja ennen muuta lainataanko näin saatuja rahaoja markkinoille? Se on tärkeä, vaikkakin teknisluontoinen kysymys, sillä kasvua tavoitellaan.
Järjestelmän kannalta vakavampi ongelma on poliittinen. Onko EKP itsenäinen vai onko liian riippuvainen
Saksan keskuspankista, Saksan poliittisesta johdosta ja viime kädessä saksalaisten
mielipiteestä? Kysymys on aiheellisesti kääntynyt.
Wolf lopettaakin kolumninsa:
Kaikki on EKP:n varassa. Se voi epäonnistua,
ei siksi, että se on liian itsenäinen,
mutta siksi, että se ei ole tarpeeksi
riippumaton. Vastaavasti euroalueen voi epäonnistua, ei siksi, että olisi vastuutonta tuhlaavaisuutta
vaan pikemminkin siksi että patologista säästäväisyyttä. Lopulta EKP: n on
pyrittävä tekemään työnsä. Jos Saksa ei sitä kestä, se ehkä voi harkita oma
Sveitsin mallia ja lähdettävä.
Nyt niitä termejä sataa. Grexitillä on
jo historiansa, Swexit on tuore tapaus ja
nyt ehdotetaan jo Gerexitiä. Matin Wolfin viimeinen idea on Gerexit. Arvelen
hänen ehdotuksellaan pistävän saksalaiset todelliseen kokeeseen. Onko sittenkään viisasta
vetää liian kireälle suhdetta EKP:hen. FT:n kivirekivertaus heikoilla jäillä ei ole huono.
Suomessa on ollut vahvaa taipumusta haukkua kahta väärää puuta: Tuhlailevia etelä-eurooppalaisia
tai liian korkeaa euron hintaa. Kun euron arvo on nyt pudonnut ja kun
etelässäkin kasvu sarastaa, niin pitäisiköhän katsoa omia kotimaisia linjauksia.
