Lopullinen vihoviimeinen takaraja on ensi sunnuntaina-päättivät ärsyyntyneet
EU-johtajat.
Suomen pääministeri Juha Sipilä on vähemmän toiveikas, kuin
oli ennen kokousta. Epäilen, että arvio on varmuuden vuoksi annettu.
Timo Soini on laukonut omaan tylliinsä olleensa
viisi vuotta oikeassa ja muistutti taas kerran, että etelän (huom
katolisen Euroopan mr) mentaliteetti erilainen, niin, että joutavat lähtemään
meidän hyvien pohjoisten maiden porukasta. Toisaalta hän muistuttaa, että EU kokonaisuus. Se onkin sitten
toinen juttu. Ja kun ajattelen, että nämä ovat jotenkin kokonaisuus ja
ajattelen niinkin, että voi olla tilanne, jossa muu Eurooppa tuntee Suomen
ulkopuoliseksi, solidaarisuuden piirin kuulumattomaksi. EU poliltiikka on
hallituksen ja pääministerin vastuulla, mutta kun mennään toimiin, joilla
kokonaisuutta siis EU:ta uhataan on kysymys Suomen ulkopolitiikasta ja kysyä
sopii, mitä Sauli Niinistö ulkoministerin linjauksista tykkää?
”Tässä siull on sallanen”, sanoi Niinistö hallitukselle Rokkaa lainaten.Juuri ny taitaisi
olla Rokalla tekemistä – monella tavalla assosioiden.
Saksan sisäisistä asioista annetaan erilaisia tulkintoja
Turun Sanomien alakerrassa EU tutkija tiesi kertoa, että Merkel on enemmän
kasallisen päätöksen kuin taas Schäuble on liitovaltiotyylisempi. Mahtaakohan
tähän löytyä todisteita, vai onko sotkettu taloudellisesta tiukkuuserot ja unionin kehitys. Saksassa on kuten tällä
palstalla on puhuttu sellainenkin ilmiö, että SPD on tiukka linjainen siis
vähemmän solidaarinen. Se johtuu poliittisesta taktiikasta: änkyrävasemmiston
nousulle on saatava loppu.
Eli kaikki päätökset peilataan kotimaahan; oma suu on lähempänä kuin säkin suu.
Näinhän se maailma on aikaisemminkin saatu liukuvalle pinnalle.
Martin Wolf yrittää olla kekseliäs ja miettii kuvioita ja
grafiikka sekä muistuttaa, että tähän on tultu Kreikan holtittomuuden ja myös
lainottajien leväperäisyyden seurauksena. Solidaarisuuden puutetta ei siten voi
perustella toisten eli Kreikan huijauksella kuin puolet ja vastaavasti Kreikka
ei voi kaikkea syytä kääntää muiden niskoille eikä myöskään nykyjohto voi pestä
käsiään kokonaan menneiden kreikkalaisten päättäjien teoista. Wolfin toiveikas
lopputoteamus on:
Mutta en ole vakuuttunut että Kreikka sen paremmin kuin muutkaan euroalueen jäsenet haluavat Grexitiä.. Niiden
pitäisi yrittää löytää vaihtoehto. On tunnustettava se tosiseikka, että lisää avustaminen Kreikan velkaongelmassa
on oikein ja järkevää. On löydettävä pankeille toimintamahdollisuus. Sen
jälkeen voi jättää Kreikka sitten oman onnensa nojaan. Kreikalle omistettu aika voitaisiin sitten sitten käyttää muualle.
Mutta politiikkaa ei ole logiikkaa ja sen huomaa kun seuraa suomalisia
eivätkä muiden maiden poliitikot ole sen
kummempia, ikävä kyllä. Vain Venäjällä on selvät tavoitteet, Ne tunnetaan
historiasta ja niitä vaikea sietää. Siksi pitäisi EU:nkin löytää pienimmän
yhteisen nimittäjän linja.
