Saudi Arabian ja Iranin välien
rikkoutumista on selvitelty ja kiinnostus uskonnollisiin eroihin ja niiden taustoihin.myös islamilaisen maailman jakautuminen kinnostaa.
Muistan aikoinaan Persian shaain kukistumisen yht3ydessä kuulleeni silloiselta arkkipiispalta, että kysymys ajatollahien nousussa ei niinkään ollut uskonnosta, kuin siitä, että kaikki muut poliittiset tahot olivat itsensä kompromentoineet surkean itsevaltiuuden aikana. Siis uskonto oli ihmisten luotettava pelastusrengas.
Toinen ulottuvuus liittyy siihen, mitä tälläkin palstalla on kerrottu jutuista, joissa Lähi-Idän kriisiä on verrattu 30-vuotiseen
sotaan. Kysymyksessä oli opillisista nyansseista.
Muuta ennen muuta valtataistelusta on kysymys.
Philip Stephens arvio tilannetta
monelta kannalta mm:ssa Israelin näkökulmasta, Georg W Bushin puheista pahan
akselista ja öljystä.Saudien hallintoa ja Iranin kansan sivistystaso ovat asioita, joista meillä on väärä käsitystä. Iranissa on keskiluokkan ja naisten kolutustaso on korkea ja saudeissa kuningashuone määrää eikä naisilla ole asemaa.
Stephensin johtopäätöksensä on:
Pari selvätä tuntuvaa asiaa:
Ensimmäinen on, että lännen on entistäkin tärkeämpää kiinnostua poliittisesta ratkaisun merkityksestä Syyriassa. Ja se vain
painostaaSaudi-Arabian ja Iranin välien parantamiseen, jos Washington onnistuu pääsemään
Moskovan kanssa kompromissiin. Toinen on, että vaikka Irakin ja Afganistanin sodat
vähensivät Amerikan voimaa, niin aktiivinen Yhdysvaltain osallistuminen on
välttämätön edellytys vakaudelle.
