Demokraatti kirjoitti koko puheen, joka loppui näin:
Tämä tarina on myös opettavainen. Pitää osata itse pysähtyä, edes hetkeksi, ajattelemaan. Vaikkapa vain, että missä minä nyt oikein olenkaan mukana?
Hyvin yleispätevä oppi. Eikä koske vain poliittista toimintaa, vaan jengiytymistä, someryhmittymistä, jopa toimintaa kaveripiirissä. Kun toinen toistaan kiihdyttää, tie ilkeistä puheista tai halveksinnasta johtaa vihaan ja pahimmillaan väkivaltaan.
Suomikaan ei ole tälle vaaralle immuuni. Olemme tulleet tietämään raaoista surmaamisiin päätyneistä rikoksista, joissa tilanne on karannut käsistä, kun joukko nuoria on yltynyt yhden uhrin kimppuun. Poliittisen kiihkon nousu on pahimmillaan johtanut murhayritykseen, ja jo vakavia oireita ovat nähdyt henkilöön kiinnikäymiset ja tilaisuuksien häirintä.
Kiihdyttämisen ja kiihkon kierre on katkaistava alkuunsa. On ajateltava itse. Silloin ei vihaan ja väkivaltaan johdattelulle jää sijaa. Silloin esimerkin voima vie kohti parempaa.
Vakavaan sanoma toi mieleeni entisiltä vaali-slogaanin ”Ajattele kerran kun voit ” tai ”Ajattele kun kerran voit” Merkitys muuttuu vaikka vain yksi sana vaihtaa paikkaansa. Se on pienestä kiinni.
Pitää pysähtyä, edes hetkeksi, ajattelemaan pitää liittää asiayhteyteen; eli kiihkon yhteydessä ”Pitää pysähtyä — edes hetkeksi — ajattelemaan”
Tällä ei ole mitään tekemistä presidentin puheen kanssa, mutta kerran Naantaliin kesänviettoon tullessa tervehdin presidenttiparia Muuan metsämiehen Naantali kronikan sanoin: