Tänä juhannuksena valtuuston puheenjohtaja Toni Forsblom esitti kaupungin tervehdyksen – puheeksi sitä ei haluttu nimittää. Sama se. Tärkeintä oli, että 60 vuoden tradition katkaisu jäi satunnaiseksi.
Juhannuksen kunnallisesta ohjelmasta ovat Naantalin kulttuuribyrokraatit halunneet päästä. Se kun on vaivalloista ja maksaa , perusteltiin jo Timo Kvistin aikana. Ja taas kun puheenjohtaja vaihtui, yritettiin.
Onneksi naantalilaiset ärähtivät ja niinpä traditio jatkuu taas seuraavalle vuosikymmenelle.
Toni puhe oli hyvä ja selkeä: Juhannustradition mukavasta esittelystä juhannukseen suviseen tunnelmaan ja Naantalin lievää suurempaan ylistykseen. Toni teki välttämättömyydestä hyveen. Kiitos siitä.
Kokkojen polttokielto oli pettymys.
Mutta juhannus ilman soittoa olisi kuin Naantali ilman merta
Juhannus ei innosta kulttuurikristittyjä. Se traditio jäi Naantalissa Urho Kekkosen aikaan, hänellä oli tapana käydä jumalanpalveluksessa. Koivisto lähti Tähtelään, Ahtisaari oli kavereiden kanssa Kultarannassa, Halonen kutsui ystäviään ja piipahti Naantalinkin puolella ja Niinistö taitaa viihtyä läheisten seurassa.
Mikko Rönnholm puhui Suomen lipulle – onhan juhannus Suomen lipun päivä. Lippuun liittyy menneisyyttä ja kansakunnan historiaa sekä tulevaisuutta. Sukupolvilla ja ajankohdilla taitta olla omat tavat. Ehkä se on kehitystä -muutosta ainakin.
