Erikoisen hieno tapaus: Naantalin ensimmäinen seurakuntaneuvos on sosialidemokraatti.
Saariston puut seisovat tukevasti maasta kiinni pitäen, taipuen mutta ei taittuen.
Ikuisuusaiheeseen eli keskusteluun kirkkoon kuulumisesta ja siellä vaikuttamisesta on Raili oivallinen esimerkki.
Hän ei ole kirjanoppinut ja vielä vähemmän farisealainen. Raili on elämää ymmärtävä, lähimmäistään huolta kantava, hyväntahtoinen, mutta rohkea ja määrätietoinen.
On oikein ja ennen muuta kirkolle kunniaksi, että arvonimi on myönnetty Railille
Tiennäyttäjä
Railin tapas
in nuorisoleirillä 1963. Hän hoiteli leirin ruokahuoltoa ja piti muutoinkin järjestystä ja hyvää henkeä päällä. Luonnollinen auktoriteetti.
Sen jälkeen olemme taivaltaneet yhteisissä luottamustehtävissä Naantalin Työväenyhdistyksen puitteissa Railin johtaessa naisjaostoa ja edustaen yhdistystä monissa luottamustoimissa valtuustossa ja kaupunginhallituksessa.
Rohkenen sanoa ilman sovinistista tausta-ajatusta, mutta kuvatakseni Railin olemusta, että Raili ei ollut mikään ”kiintiönainen” vaan hän oli hyvä kaveri ja luotettava toveri.
Aina näihin päiviin asti on ollut Railin – ja tähän luonnehdintaan uskon Railin mielellään suostuvan – Jarkon äidin tapaaminen Puistotiellä Tiiliholvin kohdalla on aina ollut päivän paras hetki.
Kiitos, voimia ja onnea ja hyvää syntymäpäivää perhepiirissä.
MR
Lämpimät ja kunnioittavat onnitteluni Railille, Aaslan tytölle. Mikon saariston puu vertaus sopii erinomaisesti Railiin. Lisättynä herkkyydellä ja empaattisuudella.
Leena Mattila – saman saaren kesäasukas