Suruviesti pitkään sairastaneen Seppo Vainion poismenosta ei tullut suurena yllätyksenä.
Seppo oli vakavien sairauksien kanssa kamppaillut viimeiset kuusi vuotta kuitenkin niin, että välillä hänen elämän halunsa voitti vaivat. Kiinnostus päivittäisiin tapahtumiin jatkui loppuun asti niin, että hän ehdottomasti halusi olla ehdokkaan kuntavaaleissa.
Nyt numeron 92 kohdalla on tyhjä aukko.
Sepon elämän taival alkoi syksyllä 1948 ja jatkui tähän aamuun asti.
Kirjaltajan ammattiin hän perehtyi Naantalin Kirjapainossa ja jatkui Åbo Underrättelserin kirjapainossa. Työvuosia tuli lähes 50 vuotta.
Me Naantalin Työväenyhdistyksen toiminnassa mukana olleet muistamme hänet Päivä Nuorten kautta talolle tulleena. Myöhemmin hän yhdessä elämän kumppaninsa Hilkka Leinon kanssa hoitivat yli 20 vuotta Työväentalon kunniakkaaseen loppuun. Heidän vastuulla talon lisäksi oli elokuvateatteri Kino. Yhdistys ja säätiö tuntevat suurta kiitollisuutta Sepon uhrautuvasta työstä.
Seppo Vainio ei ollut eturiviin pyrkijä. Hän oli syvästi sosiaalinen ja hänen sydämensä asiana oli vammaiset – Erjan tyttären Piian ohella – monet muutkin. Ja järjestötoiminnassa hän oli aikaansaava puurtaja. Hän kamppaili voimallisesti voimattomien oikeuksien puolesta.
VPK:n ja SPR:n toimintaa Seppo osallistui koko ikänsä – aina valmiina palvelukseen ja innokkaasti.
Seppo oli Vainion Seppo; se tarkoitti, että hänen aktiivisuutensa oli joskus hämmentävää. Mutta kun hänet tunsi, niin tiesi hänet vilpittömäksi muiden parasta ajattelevaksi lähimmäiseksi.
Suremme omaisten ja läheisten kanssa Sepon pois menoa kiitollisena hänen elämäntyöstään yhteisten asioiden hoidossa.
Mikko Rönnholm, yhdistystoveri ja ystävä
Mikon sanoihin on helppo yhtyä.
Lämmin osanottomme omaisille.
Naantalin Työväenyhdistyksen johtokunta