Tänään on Kalevalan päivä. Lauluruono on ollut tapa kuljettaa perinnettä. Nykyään meillä on kirjoitettu kieli, mutta poljentona kalevalamitta on yhä helppo muistaa. Selasin sammon taontaa lennoilla PESin kokoukseen ja koitin etsiä onnea onnettomuudesta eli jotakin humoristista myös sotesta. Olen varmasti tavannut nelipolvisen trokeen jossakin kohtaa väärin eikä tarkoitus ole loukata ketään. Joten vaikka olisit eri mieltä, koita ottaa sanakrobatia poliittisen satiirin hengessä.
Sotesato
Mairea koura markkinan
Kutsui Petteri poikasen,
Sipiläisen tosi mielen,
Ison pojan Iivisniemen.
Impivaaran omenlakki,
Liitäjäinen Pohjanperän,
Etelrannan tähtisimmu,
kuulkaa kutsu hunajainen:
”kappas kopla kolminainen
isät pannan aktiivisen!
Loihditteko hiiden soten,
päätöspolun himmeleisen,
lumeen vapauden valita,
pajatson pahanomaisen.
Herhiläisen napanuoraan,
jalopeuran suoneen suoraan.
Saatte ystävät ikuiset,
vaivain vivuttajat vankat.”
Tähän kopla kolminainen
lipeillen lausui lemmolle:
”Kirjaamme kurjille kuurin,
päätöspolun himmeleisen,
lumeen vapauden valita,
pajatson pahanomaisen.
kisan kunnanisäin kivan,
pulpetit uudet omille.
Kapitaation korean,
vailla vahtia kulungin”
Alkoivat soten säädäntään,
kuuria kurjille kovaa.
Silmillä side keskenään,
korvitta kuuli tuntijat:
Sorvista laki loputon,
lingottiin Kalvolan kiveen,
paimenein hyväin hoteisiin,
lausunnon lahon laadintaan.
Mukaan markkinan airuet,
Osmo viisaampi olevia,
sotkottaret sinerväiset,
kaalinsyöjät lapsenmielet.
Edisti asiaa omaa,
teki työtä tuulen alla,
vallattomille vaikersi,
Kirosi Kiurusta kuuhun.
Eteni painolla pakon,
pauhasi puheella benien.
Kokeili polkuja omia,
kautta Sirénin saranain,
viertä karmin kiilloitetun.
Jahti julkisen jumiutui.
Kasvoi kunnian kentälle,
loputon vatulin tarha.
Sote verkkaan verevöityi,
valintaa vapaata vailla.
Vaaleitta kuukaudet kului,
tilkuiksi talkoo tolkuton,
tihuksi tehtävä tahma.
Pysähti portille pevin,
kolahti kynnykseen kovaan,
kaatui lakiin Niemenomaan.
Vastas viisaat väsytetyt,
ponnen alla ahdistetut:
”Valinta vain vallakselle,
vähäväelle vautsereita?
Uudestaan sot’e’hommaks,
nyt tasaverto muistissa.
Liekö sote säännönlainen –
vara varmuus Etelästä,
tietäjiltä tasamaiden!
Äl lieval liettä perusta.
Se hoiva hipiän hengen
joka mökin oma olkoon,
joutukoon jokaiseen niemeen,
kylille raittein rapasten,
turuille taivaskoon taloin,
killille kuutiaiselle,
äijälle ii-ikiselle,
piialle piskulaiselle!”
Nuristui juutakset vallan,
kolminainen kopla kova:
”Soten saveen sotkoi saapas,
otti leipä lemettinen.
Loimma vähästä vähemmän,
hurstin langasta lapaset,
sammon sijaan kämmenkivet.
Lietsoimma aimo kinahmin.”
Ei säädetty sotea ei
lumeen vapautta valita,
vaalia väliaikaista,
pajatsoa pahamaista,
vailla vahtia kulungin,
kuuria kurjille kovaa.
Herhiläisen napanuoraan,
jalopeuran suoneen suoraan.
Jo herkee maine mammona,
rakoo kolmiyhteys auvo,
ei auta ystävät uudet,
vaivain vivuttajat vankat.
Säppiin siirtyy Smolna soma,
katoo kohta kiesit mustat,
kansan kiitos kaatuu palli,
Soten syteen koplan ralli
