Istumme Vanhan Raatihuonen nyky eskarin pihalla. Hauskaa on; juttu eli Heli Laaksosen teksti luistaa, etenee ja kokonaisuus kaikki osat toimivat niin kuin Naantalin Teatterissa tapana.
Yleisö elää mukana ja tulepa mieleeni, että on tämä mukava kaupunki: aktiivinen ja osaava. Käyttää hyväkseen vanhaa ja osaa uudistua. Kiitos naantalilaisten.
Sitten tulee väliaika ja pullat kaffe ja pulla maistuu, vähän Leinon Raikun kanssa ihmetellään, että missä se lämmitetty koirankoppi on. Olisi saanut jäädä muistomerkiksi yhdestä ajasta.
Sitten tulee tekstiviestin Aallon Hanskilta ja se on kuulemma oikein hallituksen kokouksessa ikuistettu kuvaamalla sillä hallituksen viisaiden kerhossa -pilvessä.
Äänin 8-3 kaatui yritys jättää vähän suurempi palaa Kailoa naantalilaisten alueeksi. Tyly kohtako hyvälle yritykselle.
Hyvä teatteri Raatihuoneen pihalla, huono tositeatteri kaupungintalolla.
Aamun aurinko on kirkas ja soutu hyvä tasaaja, paitsi, että harmitta katsoa Kailon uimarannalle ja toisella puolella vanhaan venevalkamaan, johon monet kerrat on soudettu.
Kova oli Kailon kaupungille hankkiminen; se alkoi A.H. Naulasen aloitteesta 1927 ja vain 50 vuotta ja se saatiin vaihtokaupalla ja hautausmaan tarpeella. Silta tehtiin nuorten työllisyystyönä ja sitten 1993 Muumimaailma sai osansa – ei sekään yksinkertaista ollut eikä sekään, että se selvisi saneerauksesta. Mutta kuka niitä muistaa ja sitä, että aina sanottiin, että Kailo kuulu naantalilaisille.
Ja sitten lopuksi vielä Väski tyhjä laituri muistuttaa siitä, että emme tiedä miten yhtiöt toimivat. Niiden tavoitteena on tuottaa omistajille ja jos se vaatii lopettamista, niin se tehdään; ei siitä meteliä pidetä. Se on Naantalille menetys.
Nyt on Muumimaailman paras mahdollinen aika menestysä. TV:ssä uudet sarjat ja koko maailma puhuu Muumeista. Miten Naantlain tässä käy, sitä emme tiedä ja siksi Kailon ratkaisu tuntuu harkitsemattomalta jopa kaupungin matkailun kanaalta puhumattakaan siitä, että yhteistä hyvää pitäsi jakaa asukkaille, juuri niille, jotka vähän pyytävät.
