Marko Junkkari kokenut politiikan toimittaja nostaa kissan pöydälle kuvakaappauksen artikkelissaan
(https://nakoislehti.hs.fi/3021f98c-f0ff-4a00-8a48-0ea3a2f0dfac/44).
Vaaleista tulee valtakunnalliset, koska vaalikamppailua käydään puolueiden välillä ja valtakunnallisesti esillä ovat puolueiden puheenjohtajat tai muut valtakunnalliset tekijät. Tämä on oikein siksi, että järjestelmämme on puoluekeskeinen; puolueet asettavat kuntavaaliehdokkaatkin tosin ne antavat lähes poikkeuksetta tuon oikeuden paikallisille edustajilleen. Monesti paikallisesti halutaan myös häivyttää poliittinen väri epäpoliittisten äänestäjien houkuttelemiseksi. Joten emme voi välttyä siltä, että eduskunnassa keskustelun kohteena olevat asiat, vaikka ne – kuten Marko Junkkari kuvaa – eivät ole kuntavaaleissa ratkaistavana.
Miksi nämä kaksi asiaa nousevat esille?
Yksinkertaisesti siksi, että niillä perussuomalaiset haluavat peitellä heidän paikallista näkymättömyyttään. Tunnettua on, että vaikka ihmiset jakavat hyvinvointiyhteiskuntaa koskevissa asioissa vahvasti sosialidemokraattien arvoja, niin vasemmistolaisuus pelottaa ja vihreys arveluttaa. Siksi mielikuvissa kannattaa kääntää katsetta punavihreän hallitukseen. Keskustalle tämä on ongelma silläkin tavalla, että vaikka he hävisivät vaalit, he voittivat hallitusohjelmaneuvottelut. Mutta politiikassa ei kiitetä; saadut hyödy kuuluvat ja lisää pitäisi saada.
Mielikuvien ja todellisuuden välinen ongelma syntyy – ja siinä Keskusta on oikeassa – että vihreillä on oman kilven kirkastamiseksi tapana pikku jutuilla tehdä isoa numeroa. Perussuomalaiset ovat Trumpin lumoissa ja somen onnistuneen käytön ansiosta jutuissa kuten Lappi-esimerkki osoittaa täysin kylmäverisiä.
Liikenteen kustannukset eivät ole nousseet.
Pistän tähän alle liikenteen energian hintakehitys käyrät jotka kertovat, että reaalisesti ja suhteellisesti tuloihin nähden liikkuminen Suomessa alhaisimmalla tasolla, kuin mitä se oli perussuomalaisten ollessa Sipilän hallituksessa..
Kaikki puolueet hallituksissa olleessaan ovat liikennettä verottaneet ja tulevat verottamaan. Vielä nähdään sekin aika, että sähköautoihin kohdennetaan veroja, kun valtion tuloja yritetään yllä pitää; nykypolitiikalla on tiedossa menestyksiä , mutta ne loppuvat, kun sähköautoilu muuttuu kansan huviksi. Silloin se valtiontaloudelle ongelmaksi.
EU-koronapaketissa on kyse merkittävästä linjauksesta ja myös rahallisesti hyötymme on selvästi näytettävissä
Mutta jos se halutaan, kuten persut ja Kokoomuksin tekevät, yksinkertaistaa, että Suomi maksaa 4 miljardia enemmän kuin saa, niin se pitäisi tuoda lähemmäksi ihmisiä esimerkiksi seuraavilla vaihtoehtoisilla laskelmilla – Miljardin tilalle miljoonia ja euroja
- 4.000 miljardia maksetaan 30 vuodessa eli vuodessa 133 M€ eli 5,5 suomalaista kohden 24 euroa
tai jos niin kuin mahdollista on otettaisiin ikuinen laina: - 4.000 miljardia ikuisen lainan korko 1% 0,01 kustannus vuodessa oli 40 M€ 5,5 suomalaista kohden 7 euroa.
Ja mitä sitten voisi menettää jos EU:n ja maailman talous ei vedä.
Yksinkertainen esimerkki Uudenkaupungin autotehdas työllistää 5.000 henkeä. Jos Mersun kauppa ei kävisi Euroopassa ja jos sille olisi tuontitulleja USA:ssa, joita vastaan EU pystyy taistelemaan ei siis Suomi.
Vanhoja tietojen mukainen tuotanto ollut parhaimmillaan 114.000 autoa vuodessa ja liikevaihto 650 M€ .
Jos tuotanto edellytykset loppuisivat saksalaisen Mercedeksen kysyntä vaikeuksien vuoksi voisimme menettää vientituloja 650 M€ ja työpaikkoja 5.000 + alihankkijat tuhansia.
Pelkästään 5.000 työttömän välittömät kustannukset olisivat arviolta 25.000 €/työtön eli yhteensä 125 M€ jos sitä vertaa yllä kerrottuihin kustannuksiin, niin huomataan, että pelkästään se, että voidaan luoda edellytyksiä autoviennille maksaa EU-satsauksen.
Vastaa samalla mitalla
En tiedä mitä johtuu, etteivät hallituspuolueiden eivät edes puoluetoverini osaa konkretisoida asetelamaa käytäntöön argumenteilla, joita kuten yllä kerroin, on tarjolla, mutta jotka vaatisivat Excel-taulukon avaamista ja muutaman peruslaskutoimituksen tekemistä.
Nyt valtioviisaat yrittävät vain – sinänsä oikein- perustella EU:n tärkeyttä Suomen asemalla tai korkeintaan Suomen maatalouden 100 M€ eduilla. Liian abstraktia tai monia ärsyttävää maatalouden tukemista. Siinä kisassa itsekkäällä ahneudella varustettu äänestäjä kallistuu populismin puolelle.
No katsomossa tietenkin olemme viisaampi. Tiedän kokemuksesta, eduskunta laitostaa ja ministerin omaan ajatteluun – ajan puutteen vuoksi ei varmaa Mauno Koiviston jälkeen ole pystynyt kukaan. Korona vielä lisää yhteiskunnallista avainreikänäkymän kapeutta. Ihmiset kyllä ymmärtävät, kun väitteisiin vastataan samalla kielellä.
EU on laajentunut puhtaasti ylikansallisen kapitalismin markkinapainostuksin luodakseen omalle alueelleen muun muassa Itä-Euroopan halpatyömarkkinat, jotka useimmiten hyötyvät Saksan vahvuudesta, josta taas Välimeren kansantaloudet kärsivät euron, valuutan ilman isänmaata, vuoksi. (Tähän asti kaikki on mennyt, kuten kansantaloushistorioitsija Karl Marx ennakoi. Kansallisvaltioiden rajat ahdistavat markkinataloutta, jonka vaatima rajattomuus luo kansallisvaltioiden välille uudenlaisia ristiriitoja.) Elvytysrahoituksesta tulee pysyvä järjestelmä, koska EU:n sisäinen lepattava korttitalo vaatii pragmaattisesti liittovaltiota. Toinen asia on EU:n poliittinen korttitalo. Pahaa pelkään, että sitä ei pelasta liittovaltiokaan. Euroopan tulevaisuus näyttää historiallisesta näkökulmasta taloudellisen ja poliittisen mahdin hajoamis- ja rappiovaiheelta. Vanhuudenhöperyydessään ylimielisen housuihinsa pissaavan Euroopan kulttuurisen rappion kuvasi jo kulttuurifilosfi Oswald Spengler. Venäjä näkee ajankohtaisen lepatuksen ja vahvistaa varusteluaan.
Nyt sanon hävyttömästi: Mahdatko Aku itsekään uskoa, mitä kirjoitat. Kapitalismin kritiikki on yksi juttu. Mutta kapitalismi ei ole EU:n keksintö. EU on yritys säätää jotain järjestystä eli pyrkimyksenä on, että järjestelmillä pitää olla säännöt ja ihmisillä oikeudet.
Itälaajenemine ei ollut -ikävä kyllä – markkinoiden laajentamista ensisijassa. Jos se olisi sitä ollut se olisi tapahtunut paljon myöhemmin. Se oli esimerkiksi kohdallani ja uskon liian monien muiden osalta lapsellinen ajatus antaa kommunistisen järjestelmän ikeen alla olleille EU:n arvojen mukaisia oikeuksia, vapauksia ja mahdollisuuksia. Siinä epäonnistuttiin, kun edettiin liian nopeasti.
Ja sitten Aku osallistut noihin läntisen maailman perikatoa ennustavien profeettojen porukoihin. Vaara on olemassa kaikilla kulttuureilla, mutta ei apu tulee uskonnollisesta ahtaudesta eikä yksinvaltaisten vallanpitäjien propagandasta, jolla yritetään saattaa kansakunnat toisiaan vastaan. Sen pelit seuraukset tiedetään.
Tietämättä kirjoituksiesi tarkoitusta arvioin niiden toimivan oikeistoradikalismin puolesta – eikä siitäkään ole hyvää seurannut ei Suomessa puhumattakaan Saksasta.
Viisas ihminen harkitsee itse eikä jätä sitä taakka muille, sillä kaikki eivät ole yhtä fiksuja.
Tuli varmaan väärinkäsitys? Ilmaisin kantani liittovaltion puolesta. Se on ainoa keino pelastaa hajaannuksessa elävä EU. Hajaannuksesta puhuminen ei tietenkään tarkoita äärioikeistolaisuutta, vaan tosiasiaa, johon pitäisi reagoida – meidän muittenkin, ei vain äärioikeistolaisten. Maailmanpolitiikan painopisteiden suunta – Kiina, tulevaisuudessa Afrikka ja sieltä sieltä purkautuva väestöpaine, sekä Yhdysvaltojen jo Obaman aikaan omaksuma näkemys Euroopasta helvetin velttona Nato-siipeilijänä – vahvistaa Spenglerin jo vuosikymmeniä sitten syvemmin kulttuuriantropoligisesta näkökulmasta arvioimaa eurooppalaisen kulttuurin taantuma- ja rappiovaihetta. Vaatii vahvaa luovuutta nähdä tällaisissa monisuuntaisissa kulttuuripohdiskeluissa äärioikeistolaisuutta. Olen yksinomaan huolestunut, tavallisena ihmisenä ja pällistelijänä, joka arvostaa eurooppalaista kulttuuritraditiota. Vetelyytemme on Venäjän voitto, joka päivä. Olen siis huolissani ja murheissani. Kannatan keskustelua. Kaikki hyvin!
Aku vastauksesi oli rauhoittava. Sen sijaan ensimmäisen kirjoituksesi lopusta saattoi saada ihan toisen käsityksen:
”Euroopan tulevaisuus näyttää historiallisesta näkökulmasta taloudellisen ja poliittisen mahdin hajoamis- ja rappiovaiheelta. Vanhuudenhöperyydessään ylimielisen housuihinsa pissaavan Euroopan kulttuurisen rappion kuvasi jo kulttuurifilosfi Oswald Spengler. Venäjä näkee ajankohtaisen lepatuksen ja vahvistaa varusteluaan.”
Siinä oli sellaista pilkallisuutta, jota äärioikeisto käyttää vähätellessään Eurooppaa, jonka he maalaavat Soinia mukailleen ongelmaksi. Yksinkertaisuudessani erehdyin luulemaan, että olisit noilla linjoilla.