Vanhoilla väitteillä progressiivisen verotuksen suhteen ei ole juurikaan merkitystä pandemian jälkeisessä maailmassa kirjoittaa FT:ssä RHYMER RIGBY.
Puheet veronkorotuksista ovat yleisiä – ja rikkaiden verottaminen on lisääntymässä, mikä on ollut vastatuulessa 1970-luvulta lähtien. Yhdysvalloissa demokraatit hallitsevat liittovaltion kaikkia kolmea haaraa ensimmäistä kertaa Obaman alkuvuosien jälkeen. Bidenin hallinto suunnittelee ensimmäistä suurta veronkorotusta vuoden 1993 jälkeen, johon sisältyy korkeamman palkansaajan verojen korotus. Samaan aikaan Argentiina on jo suorittanut kertaluonteisen maksun varakkaille. Mutta tämä herättää laajemman kysymyksen – mikä verotaso on ”oikea”?
Tuloverokannat ovat Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa historiallisesti matalalla tasolla. Tärkein ajanjakso on 1980-luku, jolloin Reaganin ja Thatcherin johdolla Yhdysvaltain ja Ison-Britannian korkeimmat hinnat laskivat nopeasti, vaikka ne ovatkin sittemmin nousseet. OECD: n jäsenmaiden keskimääräinen ylin tuloverokanta laski 62 prosentista vuonna 1981 35 prosenttiin vuonna 2015 IMF: n blogin mukaan .
Tietysti korkeampi tulovero ei ole ainoa rikkaille suunnattu vero. Siellä on myös myyntivoittovero, joitain kiinteistöveroja, ylellisyysveroja ja niin edelleen. Lopuksi puhutaan varallisuusverosta. Joulukuussa joukko brittiläisiä tutkijoita, joka tunnetaan nimellä ”Wealth Tax Commission”, ehdotti kertaluonteista veroa kokonaisvaroista . Yksi malli olisi 5 prosenttia kaikesta yli 500 000 puntaa yksilölle (tai miljoona puntaa pariskunnalle), joka maksettiin viiden vuoden aikana. Ison-Britannian valtiovarainministeri Rishi Sunak on toistuvasti sanonut, ettei näin tapahdu. Mutta vaikka ei, niin on hyvät mahdollisuudet veronkorotuksiin, jotka vaikuttavat paremmin toimeentuloon
Rikkaampien ihmisten progressiivisen verotuksen vastaiset perustelut ovat tunnettuja: verota ihmisiä vähemmän ja kannustat vaurauden luomiseen. Estät varakkaita ihmisiä tulemasta veropakolaisiksi ja estät rahan pakenemisen offshore-alueelta. jos annat rikkaille enemmän, he käyttävät enemmän ja kaikki ovat rikkaampia. Reaganin aikakaudelle oli ominaista matala verotus, jota ekonomisti Arthur Laffer kannatti, suosittiin Reaganin aikana ja se on osoittautunut huomattavan pysyväksi huolimatta huomattavista todisteista siitä, että veronalennukset eivät toimi tällä tavalla. Viimeisin tällainen näyttö on peräisin Lontoon kauppakorkeakoululta. Joulukuussa se julkaisi tutkimuksen, jossa tarkasteltiin 50 vuoden veronalennuksia 18 OECD-maassa. Päätelmä oli, että leikkaukset eivät johtaneet kilpailukyvyn tai BKT: n merkittävään kasvuun. Pikemminkin tärkein asia, johon ne johtivat, oli suurempi epätasa-arvo, koska ylin prosentti otti vastaan lähes kaikki voitot. ”Tutkimuksemme osoittaa, että taloudellinen mahdollisuus verojen pitämiseen rikkailla matalilla on heikko”, sanoi yksi kirjoittajista.
Muiden osalta ajatus siitä, että leikkaukset rikkaille tuottavat enemmän taloudellista toimintaa kuin köyhille (jotka melkein varmasti käyttävät ne), on parhaimmillaan kyseenalainen. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että humoristin Will Rogersin (todennäköisesti) keksi (todennäköisesti) termin ”trickle-down”, jota käytetään yleisesti kuvaamaan tarjontapuolen taloutta, presidentti Hooverin puutteita käsittelevässä sanomalehdessä vuonna 1932.
Aiheeseen liittyvä kysymys on konservatiivisissa libertaristisissa piireissä suosittu idea, jonka mukaan (kevyesti verotettujen) rikkaiden hyväntekeväisyys voi korvata osan verotuksesta. Esimerkkinä on usein Gates-säätiö, joka on lahjoittanut yli 50 miljardia dollaria perustamisestaan lähtien.
Vaikka monet hyväntekeväisyysjärjestöt tekevät hienoa työtä, hyväntekeväisyys valtion menojen korvaajana tuo omat ongelmansa.
Rikkaampien ihmisten progressiivisen verotuksen vastaiset perustelut ovat tunnettuja: verota ihmisiä vähemmän ja kannustat vaurauden luomiseen. Estät varakkaita ihmisiä tulemasta veropakolaisiksi ja estät rahan pakenemisen offshore-alueelta. jos annat rikkaille enemmän, he käyttävät enemmän ja kaikki ovat rikkaampia. Reaganin aikakaudelle oli ominaista matala verotus, jota ekonomisti Arthur Laffer kannatti, suosittiin Reaganin aikana ja se on osoittautunut huomattavan pysyväksi huolimatta huomattavista todisteista siitä, että veronalennukset eivät toimi tällä tavalla. Viimeisin tällainen näyttö on peräisin Lontoon kauppakorkeakoululta. Joulukuussa se julkaisi tutkimuksen, jossa tarkasteltiin 50 vuoden veronalennuksia 18 OECD-maassa. Päätelmä oli, että leikkaukset eivät johtaneet kilpailukyvyn tai BKT: n merkittävään kasvuun. Pikemminkin tärkein asia, johon ne johtivat, oli suurempi epätasa-arvo, koska ylin prosentti otti vastaan lähes kaikki voitot. ”Tutkimuksemme osoittaa, että taloudellinen mahdollisuus verojen pitämiseen rikkailla matalilla on heikko”, sanoi yksi kirjoittajista. 
Muiden osalta ajatus siitä, että leikkaukset rikkaille tuottavat enemmän taloudellista toimintaa kuin köyhille (jotka melkein varmasti käyttävät ne), on parhaimmillaan kyseenalainen. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että humoristin Will Rogersin (todennäköisesti) keksi (todennäköisesti) termin ”trickle-down”, jota käytetään yleisesti kuvaamaan tarjontapuolen taloutta, presidentti Hooverin puutteita käsittelevässä sanomalehdessä vuonna 1932.Yksi on se, että miljardöörit voivat valita syynsä tavalla, jota hallitukset eivät voi. Saatat olla erittäin tyytyväinen Gatesin hyväntekeväisyyteen. Mutta saatat olla vähemmän kiinnostunut hyväntekijöistä, jotka rahoittavat syitä, kuten ilmastonmuutoksen skeptisyyttä.
Yleisemmin hyväntekeväisyydellä on taipumus hyötyä karismaattisista syistä, kuten taide ja ympäristö, vähemmän karismaattisista syistä kuin köyhyyden ja huonon terveyden lievittämisestä. Toinen ongelma tässä on se, että hyväntekeväisyyden salliminen verotuksessa on toinen tapa luovuttaa valta valtiolta varakkaille, joiden vaikutus on jo huolestuttavaa. Koomikko Henning Wehn tiivisti tämän siististi vuonna 2019 sanoessaan:
”Emme tee hyväntekeväisyyttä Saksassa. Maksamme veroja. ”
Pohjoismaissa on ollut korkea verotuksen kokonaistaso. Ei huono tulos kokonaisuuden kannalta.
Mutta viimeisten vuosien kehitys on suosinut läntisten maiden USA & Iso Britannian mallin mukaisesti rikkaita ja erityisesti varallisuutta ja pääomatuloja on suosittu:
Suomi poisti varallisuusveron ja esimerkiksi matalasti verotetuista pääomatuloista ei makseta kuntaveroa.
Entä nyt, kun malli on muuttumassa ja talousekspertit osoittavat, että perustelut suosia rikkaita verotuksessa ovat osoittautuneet talouden kasvulle vahingollisiksi sen lisäksi, että rikkaiden suosiminen on tietenkin kasvattanut epäoikeudenmukaista ja myös vaarallista eriarvoisuutta.
Onko verokilpailun aika ohi?
Valtionvelan muuttaminen hyvinvointivelaksi ei auta tulevia polvia. Talouden tasapaino on saavutettava lisätuloilla sieltä missä niitä on. Valtiot ympäri maailman tarvitsevat tulonsa. Ne tulot ovat kansalaisten terveyden ja yritystoiminnan edellytysten takaamiseksi. Hyvät toverit, verokilpailun aika on ohi.
Puoluesihteeri Antton Rönnholm elokuun 2020 puoluekokouksessa
