Synnyin ja kasvoin Lappalaistenmäen kupeessa Torikadulla. Lapsuuden toimintapiiri laajeni pihalle, kadulle, Toripuistoon ja sitten Lappalaistenmäen kalliolle ja uimarantaan. Kalliot veivät Ukko Pekan sillalle ja sen kautta elämän piiri laajeni pikkukaupungista maalaismaisemaan Luonnonmaalle. Sinne suunnattiin metsäretket ja siellä bongattiin kevään ensimmäiset kiurut ja töyhtöhyypät.
Joulukuuset on Luonnonmaalta haettu, ensimmäinen niistä Impivaaran metsästä Kotilan Fransin luvalla heidän mailtaan yhdessä läheisen koulukaverini vasta edesmenneen Esko Luukon kanssa. Potkukelkalla piti kuusi tuoda, mutta musta joulu pakotti lainaamaan Sähkölaitoksen kumipyöräkärryjä. Eskoa muistaen pysähdyin suuren juuri kaatuneen kuusen kohdalle.
Kevään vastaanottoon Impivaarantie on hieno paikka -takuuvarma kiurun ja töyhtöhyypän bongaamiseen. Tänään vielä kurki lintujen kuningaskin siellä puolisoineen puolittain veden peitossa olevalla ”Mikon” pellolla krohisi .
Impivaara on hiljainen ympäristö ja tuo kuvassa mäensyrjän uljas yksinäinen mänty on minulle toteemi, jonka kohdalla pysähdyn. Ikihonka on mielessäni muistomerkki vahvoille miehille Kotilan isännille Frans Laaksolle ja Risto Lindroosille mutta kyllä vähintään kova oksa puusta kuuluu myös Osmo Leinolle.
