Kuva-analyysi kertoo: Henkilön koko kasvaa vasemmalta oikealle. Mutta mikä on vaaka-akseli?
Onko se poliittinen vasemmisto-oikeisto … ehkä siten, että varapuheenjohtajisto on Orposta oikealla.
Onko kyse EGO- akselista. Siinnäkin taitaa olla niin Petterin ego on pienemmästä päästä, mutta kamppailevat aika tasaisesti.
Vai onko suosiobarometri mittatikkuna, se olisi kampanjafilosofiaan sopiva tapa.
Sekoilun varsinainen selitys on puheenjohtajapeli.
Petteri Orpo on kutistettu ja litistetty. Ja kamppailua käydään Häkkisen ja Valtosen välillä. Molemmat ovat oikeistolaisia; Häkkänen kansallismielinen juristi ja Valtonen liberaali investointipankkiiri.
EU-elvytys budjetti paketti pääsi luiskahtamaan Häkkäsen ohjauksessa perustuslakivaliokunnassa liian pitkälle, kun keskustalaiset loikkasivat perussuomalisten ja Kokoomuksen kelkkaan. Pieni jekku , muuttuikin katastrofiksi, josta hätäpäissään yritettiin luiskahtaa tyhjää äänestämällä. Siinä ideassa ainakin ensitietojen valossa mukana oli Valtonenkin. Mutta sitten investointipankkiiri herkkä korva kuuli rahan mahdin pillien vihellyksen. Häkkänenkin ottanut sormet korvista ja pannut ne suulle. Ja niinpä sitten kelkkaa on kammettu takaisin EU-uralle.
Linjaristiriitoja tarvitaan puolueiden sisällä kruunun kirkastamiseen ja linjaristiriitoja synnytetään, kun henkilökohtaiset intressit menevät ristiin. Tällainen valtakamppailu oppositiossa on useimmiten harmitonta, paitsi silloin kun jippo onkin ansa itselle, kuten nyt tuo juristin perustuslakikikkailu.
Tämä oli arvokas teko demokratialle: Se paljasti, että Kokoomuksen sydän on milloin missäkin ja mielikuvilla leikitellään muutoinkin; meillä on kivaa hengessä. Mutta vastuullisuus ja isänmaan asia ovat pelkkiä kliseitä, jotka joutava syrjään politiikan pelin niin vaatiessa.
Kun Kokoomus Karin pilakuvissa esiintyi papin puvussa, niin voisi Kokoomus joskus yrittää tarjota kristillisempiä arvoja jaettavan keräämiseen. Kitsaille varakkkaille taustajoukoille se voisi muistuttaa: Autuaampi on antaa kuin ottaa.