Jotenkin näin lauantain 29.5.2021 luopui niinistömäisesti:
Seija Vaherkumpu kysyy presidentiltä , mitä luontoa rakastavalta presidentiltä kevään tulo on näyttänyt ja Sauli Niinistö toteaa hämmästeellensa kevään invaasion vauhtia. Haastattelija kuittaa saman havainneensa niin, että aamulenkin aikana on lehdet tulleet puihin.
”Pitää kävellä vähän nopeammin”, on ihan entisen Niinistön tyylinen heitto.
Olen odottanut, että julkisuudessa käytäisiin keskustelua TP Sauli Niinistön aamutelkkarissa eittämistä talouspoliittisista näkemyksistä.
Muta kaikki kommentaattorit etsivät saumaa pääministeri Sanna Marinin ja presidentin mahdollisista erimielisyyksistä. Niinistö ei Kokoomuksella apuja tarjonnut, joten pitää vaan Marinin kimppuun käydä aamiaisilla.
Valko-Venäjän välikohtaus kuitattiin tyylikkäästi, että EU on toiminut hyvin. Se oli merkittävä tunnustus ja oli muistutus EU:n tarpeellisuudesta.
Presidentti Lukašenkan kanssa ei Niinistö ole keskustellut – ei ole ollut asiaa. Putinin kanssa sen sijaan useaan otteeseen on puhuttu kaikesta Navalnyistä lähtien.
Oheisesta huvijahti kuvasta tulevat mieleen suomaliset kommunistit Moskavan ripityksessä. Da, da. Saa nähdä kuinka äijän ja koko Valko-Venäjän käy.
Ulkopolitiikka oli vanhabn kertausta. Mutta miksi ei presidentin talouslinjauksissa olisi ollut enemmän aihetta?
Aiheeseen mentiin Paavo Lipposen haastattelun paradigman muutospuheesta (coverment is back) valtio on tullut takaisin, jossa Lipponen viittasi erityisesti Joe Bidenin linjauksiin.
Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö vetivät yhtä köyttä parissa Lipposen hallituksessa. Ajat olivat toiset ja vallitsevat opit vahvat.
Eikä Sauli Niinistö halunnut ainakaan suoraan tukea Lipposen näkemystä, vaan käänsi asetelman siten, että keskuspankit ovat tulleet takaisin ja pääsi lempihuolenaiheeseensa rahan painamisen vaaroihin. Keskuspankit ovat ostaneet biljoonia valtioiden velkapapereita ja helpottaneet rahoitusta, joka nostanut omaisuuksien arvoa. Niinistö epäili, että reaalitalouden ja rahatalouden välillä on paljon ilmaa.
Onko Lipposen ja Niinistön ajattelussa eroa.
Niinistön on vaikeampaa antaa tunnustusta Lipposelle; se on sellaista kemiallista varmaankin. Toiseksi Lipponen seuraan maailman tapahtumia ja uskaltaa ottaa uusiakin kantoja, Niinistö on varovaisempi pessimisti varmuuden vuoksi. Lipponen puhuu harvakseltaan, mutta selkeämmin ei niin monimutkaisesti kuin Niinistö. Lipponen on joustavampi talouspoliitikko ja Niinistö tiukempi rahastonhoitaja. Ja vielä yksi juttu Lipponen on sosialidemokraatti ja Niinistö kokoomuslainen.
Molemmat ovat isänmaallisia.
Yhteinen asia voisi olla nyt tunnustaa, että ne joilla paljon on voisi kantaa yhteiseen kekoon enemmän.
Niinistölle sanoisin, että se olisi oikeudenmukaista ja Lipposelle perustelisin, että se olisi parempaa suhdanne ja työllisyyspolitiikkaa.
Eikä se varmaan olisi pahasta inflaatiopelojakaan ajatelle.
