Eilen aamulla soutelin aamuvarhaisella Saimaalla. Jouduin hetkeksi pysähtymään: Polveen puri paarma ja ennen muuta piti estää korvaan tunkeutuvan melkein näkymätön biodiversiteetin edustajan aikeet.
Siinä oli käytännön kosketus metsästrategain ulottuvuuksiin.Samalla näppäilin oheisen kuvan.
Panoraamassa näen joka puolella Suomen vihreää kultaa. Tasaisen vaihteleva, mutta harmoninen on näky. Tiedän, että rannoilla on kymmeniä mökkejä ja että suojelukohde mahtuu kuvaan kuin myös eri ikäiset hakkuuaukot. Etelä Savon alueilta ovat peräisin laatumäntyjen siemenet ja täällä puuta korjataan aktiivisesti jotain 100.000 m3 joka viikko. Koneet toivat tehokkaasti ; läheisellä kankaalla näin kun korjuu- ja keräilykoneet päivässä kasasivat harvennushakkuissa 1.000 m3 . Tukkirekalla on pituutta parhaimmillaan 24 metriä ja kuorma painaa 70 tonnia. Tuukkien nippu-uitosta muodostuu kilometrin pitkä lautta.
Tukkilaisromantiikka ja kovan työn rasittamat raihnaiset tekijät alkavat olla historiaa. Tehokasta ja taloudellista on metsän hyödyntäminen. Metsien hoito on ollut valtion suojeluksessa ja kehitystä on saatu aikaan taloudellisilla yllykkeillä ja tiedon jaolle. Metsänhoitoyhdistykset ja MTK ovat aktiivisia toimijoita.
Metsään suhtaudumme tunteella – metsästä monet saavat toimeentulonsa mutta myös monet muut elävät metsästä. Tämä näkyy ja kuuluu metsäkeskustelussamme.
EU:n metsästrategia tullaan julkistamaan, tänään. Siihen sisältyy kaikki metsään liittyvät vahvuudet ja mahdollisuudet, sekä uhat ja heikkoudet. Siihen sekoitetaan myös politiikan identiteetin ulottuvuudet: Kansallishenkinen omistaminen / luonnon suojelun ensisijaisuus. Nämä äärinäkemykset saavat paljon huomiota ja siksi ehkä oma arvioni on intohimoton kompromissi toisaalta – toisaalta näkemys:
Metsää pystytään ja pitää hyödyntää ja se voidaan tehdä Suomessa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävästi.
Ja jos kaikki eivät huomaa, niin uskon vahvasti, että sosialidemokratia on tässä ratkaisu.
