27.7. 2021 HS pääkirjoitus
SUOMALAISTEN yritysten tulostiedot, mittaukset yritysten tunnelmista, työllisyyslukemat ja kuluttajabarometrit kertovat, että Suomen taloudella menee hyvin. Todella hyvin.
Suomalainen varovaisuus edellyttää, että tällaiseen arvioon liitetään loppuhuokaisu: kyllähän se nyt on kesä, mutta kohta sataa räntää. Työllisyys alkaa saavuttaa niitä rajoja, joiden yli on Suomessa vaikea nousta. Rakenteellisen työttömyyden raja tulee liian pian vastaan, ja työvoimapula kasvaa.
Viime viikkoina pörssiyritykset ovat kertoneet, miten niillä on vuoden toinen neljännes sujunut. Kokonaiskuva on niin positiivinen, että tällaisia tulosviikkoja saa hakea kaukaa historiasta.
Näin kirjoittaa HS päivä jälkeen puoluekannatus mittauksen julkistuksen. Kokoomuksen pääargumentit ovat populismin lisäksi olleet talouden arvostelussa. Elinkeinoelämä on ollut kuorossa mukana.
”Taloudella menee hyvin. todella hyvin ja Kokomaiskuva on positiivien, että tällaista saa hakea kaukaa historiasta.”
Its econmy stuppied – Se on talous , tyhmä.
Valtion talous on velkaantunut ja sitä kauhistellaan talousviisastelijoiden toimesta.
Mitä sitten pitäisi tehdä kysyttäessä vastataan, että leikata: Entä mistä tietenkin turhasta tai useammin jostain muusta.
Mutta mitä nyt sitten suhdannetilanteessa pitäisi todella tehdä. Talouden kannalta voisi olla oikea hetki korottaa veroja, vähentää yritystukia ja heikentää työttömyysturvaa. Veroja tarvitaan julkisen talouden tasapainottamiseen, yritystukien leikkaamista markkinatalouden toiminnan tehostamiseen ja työttömyysturvan heikennystä työvoiman töihin saamiseksi.
Paikallinen sopminen on syksyllä tähtiroolissa. Ottaen huomioon omistajien ansiot niin oikeus ja kohtuu edellyttää kunnon palkankorotuksia. Ne kin palvelevat työvoiman töihin saamista ja nekin parantavat julkista taloutta välillisesti..
Kokoomuksella ja vielä vähemmän perussuomalisilla ei ole mitään annettavaa tähän hätään. Nyt on sosialidemokratian hetki tarjota kokonaisratkaisua, jossa on tasapainoa, oikeudenmukaisuutta ja talouden tervehtymistä – työtä ja toimeentuloa.
Ps. Tämän blogin aamuisen julkistamisen jälkeen luin Kauppalehdestä EK:n Jyri Häkämien anelun:
Elinkeinoelämän keskusliiton mielestä Sanna Marinin (sd) hallituksen pitäisi tukea alkavaa työmarkkinakierrosta työn verotuksen keventämisellä.
Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajan Jyri Häkämiehen mukaan inflaatiotarkistusten lisäksi hallituksen pitäisi alentaa ansiotuloverotusta vähintään 0,25 prosenttiyksikköä.
”Tällä tuettaisiin työmarkkinakierroksen onnistumista”, Häkämies sanoo.
Tupoista ja kolmikannasta ja kaikkesta keskitetystä oli päästävä paikalliseen sopimiseen. Se on yrityksen ja työntekijän välinen asia, eikä siihen muita tarvita. Se on ollut EK:n sävel.
Mutta ennen ensimmäistä paikallista sopimusta jo pyydetään valtiota apuun verojen alentamisella. Miten tämä sopii julkisen talouden tasapinottamisen ja velkaantumisen jarrtuttamisen idean kanssa yhteen?
Ei tietenkään mitenkään, mutta ei se haittaa eikä hävetä, kun Suomessa ei ole kriittistä talousjournalismia, niin kaikki menee komenteitta jakeluun
Häkämiehestä viis. Niin kauan menee hyvin, kun kukaan ei kysy mitään paikallisesta sopimisesta Ajatusten Leivinuunilta, Heikki Salmelalta :).