Olen ollut informoitu siitä, että Riikka Purra on ollut Perussuomalaisten puoluetoimiston aivot ja siihen viittasi Jussi Halla-ahokin toteamalla , että puolueen linjassa on Purraa ollut ehkä häntä enemmän.
Tämä identiteettipolitiikan keksiminen voi olla Purrasta peräisin; eli hän on moderni Sirkka Vennamo, jonka ajattelu ohjasi Veikkoa ja varmaan Pekkaakin. Aika vaan on muuttunut ja nyt konservatiivisenkin puolueen johtoon voi nainen nousta. Että sillä tavalla identiteetti on myös muuttuvaa laatua.
Kun Riikka Purra puhuu , ettei yhteistyö onnistu SDP:n kanssa ja perusteluksi esittää sosialidemokratian siirtymisen vasemmalle. Niin on hyvä muistaa, että jos itse liikkuu oikealle, niin paikalla pysyvä näyttä siirtyneen enemmän vasemmalle vaikka olisi seisonut ihan paikoillaan.
Ja toinen lähtökohta voi olla , ettei tupata kun ei tykätä.
Kolmas juttu on tietenkin vanha viisaus, että pitää päästä kilpailuasemaan, jota pysyy esillä ja silloin vetovoimaisen Sanna Marinin haastaminen on tarkoituksenmukaista.
Vastenmielistä perussuomalaisten puuhailussa on on tuo jankuttava maahanmuuttokysymyksen lämmittäminen. Kysymys on Suomen ja suomalisten kannalta lähes merkityksetön, ja siksi sen nostaminen tärkeiden kysymysten joukkoon on tosiasioista piittaamatonta tai vain kylmäveristä laskelmointia – ihan sitä samaa, mitä vallanhimoiset oikeistolaiset ovat aina käyttäneet esittäessään yksinkertaisia ratakisuja monimutkaisiin kysymyksiin.
Perussuomalisten ansioksi voi lukea, että he saivat aikoinaan kansalaiset nokkelilla sutkauksilla kiinnostumaan politiikasta.
Nyt näyttää siltä, että ilme on tullut entistä totisemmaksi ja valtaan on nyt päästävä otsa rypyssä.
Hyvänä puolena tässä on, että ehkäpä useammat alkavat kysellä, onko kyseessä vain Kokoomuksen nationalisti-osasto.
