KESKIVIIKKONA 1. joulukuuta kello 14.03 sähköpostiin kilahti häkellyttävä tiedote. Valtiovarainministeriö kertoi siinä, että Suomi ottaakin tänä vuonna huomattavasti ennakoitua vähemmän velkaa.
Eikä ihan vähän vähemmän.
Valtion tämän vuoden budjettiin oli alun perin kirjattu 11,7 miljardin euron nettolainanottotarve. Keskiviikkona valtiovarainministeriö kertoi, että uutta velkaa otetaankin vuonna 2021 vain noin 3,7 miljardia.
Onhan sekin paljon. Mutta huomattavasti vähemmän kuin aiemmin arvioitiin – tarkkaan ottaen kahdeksan miljardia euroa vähemmän.Vau!
HÄKELLYTTÄVINTÄ tiedotteessa ei kuitenkaan ollut itse uutinen, vaan tapa, jolla se oli tiedotteeseen muotoiltu.
Tiedotteen otsikossa kerrottiin, että valtion velanoton tarve vuonna 2021 ennakoitua pienempi. Sen jälkeen tiedotteessa ruvettiin kuitenkin heti toppuuttelemaan iloista uutista.
Pienentynyt velanoton tarve ei muuta talouden isoa kuvaa tai julkisen talouden pidemmän aikavälin haasteita, kuului tiedotteen ensimmäinen virke.
Valtiovarainministeriön viestintä onkin ihan täyttä Ihaata.
IHAA on Nalle Puh -kirjojen pessimistinen aasi, joka löytää asiasta kun asiasta synkän puolen. Kun Puolen hehtaarin metsässä paistaa aurinko, Ihaa toteaa: ”En ihmettelisi, vaikka huomenna sataisi rakeita.”
”Sydäntäsärkevää”, Ihaa sanoi katsellessaan kuvaansa joen pinnasta. Sitten hän asteli joen yli toiselle puolelle ja katsoi taas kuvaansa vedessä. ”Kuten arvelinkin”, hän sanoi. ”Yhtä surkeaa tällä puolelta. Mutta kukaan ei välitä. Kukaan ei huoli. Sydäntäsärkevää, sanalla sanoen.”
Loistava juttu – iskevää ja osuvaa ja erityisen hyvin sopiva ministeriön emännän Annikka Saarikon eilisten ykkösaamun jorinoiden selitykseksi. Mieleeni tuli assosiaatio eli yhteys sekä asiaan, aasiin että tarinaan kautta suomalaiseen:
Aasinsilta on lainaus Jorma Etton runosta
Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla,
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen: