Suomen Ylessä on meneillään menneisyydenhallinnan kurssi, jossa herkutellaan YYA-kauden /Kylmän sodan ajan rähmällään ololla ja paljastetaan rohkeasti, kuinka väärin silloin toimittiin, kun kaikki pakotettiin samaan kuoroon.
Tietenkin ja totta kai niinhän se oli, mutta jälkiviisauden imelyys ällöttää mukana ollutta jo silloin kriittistä kulkijaa. Jari Tervon entinen nokkeluus on korvautunut paatoksellisella besserwisseriydellä.
Mutta tämä oli johdanto päivän referaattiin:
FT:n kolumnisti Gideon Rachmanin juttu Putinin yritys hallita menneisyyttä noudattaa X:n esimerkkiä, kannatta lukea. Alla muutama lainaus:
”Kuka hallitsee menneisyyttä, hallitsee tulevaisuutta: kuka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee menneisyyttä.” George Orwell kirjoitti 1940-luvun lopulla – mutta tuo ote vuodelta 1984 on täydellinen opas siihen, miten Venäjän ja Kiinan johtajat Vladimir Putin ja Xi Jinping kohtelevat historiaa.”
Venäjän tarkkailijat näkevät Memorialin sulkemisen tarkoituksellisena siirtona kohti Kiinan sensuurin ja valvonnan tasoa. Alexander Baunov Carnegie Moscow Centeristä kertoi New York Timesille: ”Tämä on todellinen muutos kohti kiinalaista lähestymistapaa historiaan” – jossa Maon tai Stalinin ”virheet” tunnustetaan, mutta niitä käsitellään pieninä virheinä muuten loistavien saavutusten rinnalla.
Oppositiopoliitikkojen veteraani Grigori Javlinski väittää, että se merkitsee käännekohtaa autoritaarisen ja totalitaarisen valtion välillä. Presidentti Xi hyväksyy varmasti Putinin päätöksen hillitä stalinismin kritiikkiä. Kiinan johtaja on pitkään ollut huolissaan Neuvostoliiton romahtamisesta ja hän on päättänyt estää kaiken vastaavan tapahtumisen Kiinassa. Puheessaan Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitealle juuri valtaan nousun jälkeen, Xi kysyi – ”Miksi Neuvostoliiton romahti?” Hänen vastauksensa oli: ”Neuvostoliiton ja [Neuvostoliiton kommunistisen puolueen] historia oli täysin kielletty. . . Lenin oli hylätty, kuten myös Stalin. . . Ideologinen hämmennys oli kaikkialla. . . Neuvostoliitto, joka oli ollut suuri sosialistinen maa, romahti.”
Sekä Putin että Xi ovat suunnitelleet maidensa perustuslakeihin muutoksia , jotka antavat heille mahdollisuuden hallita esteettömästi pitkälle tulevaisuuteen. Jos Putin pysyy Kremlissä vuoteen 2036, mikä nyt näyttää selvästi mahdolliselta, hän on hallinnut pidempään kuin Stalin . Jos aiot jäljitellä Stalinia, miksi sallit hänen kritiikin?
Palaan Tervon sarjaan.
Ei edes Kokoomuksen toisinajattelija Ben Zyskowicz nimittänyt Neuvostoliittoa kommunistiseksi diktatuuriksi YYA- Suomessa.
Kokoomuksen veljespuolueen Yhtenäinen Venäjän avulla totalitaarisuuteen pyrkivää suurta itäistä naapuria ei kuule Suomen johtotehtävissä olevien toimesta nimitettävän kapitalistiseksi diktatuuriksi.
Onkohan tässä kysymys vaikeaselkoisesta filosofiasta? Viittaan oheiseen Uuden vuoden aaton HS artikkeliin.
Vai olisiko syy Suomen olemassaolon kannalta hankala aseman opettama itsesuojeluvaisto.
Mutta filosofinen viisaus kannatta pitää mielessä: ”Siitä mistä ei voi puhua on vaiettava” tai ” ”Mystistä ei ole se, miten maailma on, vaan että se on.”
Koko Suomi oli taloudellisesti ja poliittisesti korruptiivisessa suhteessa Neuvostoliittoon. Idänkaupan rakenteellinen korruptio on dokumentoitu ja todennettu. Suomessa 1950-luvulta 1980-luvun lopulle vaikuttaneiden kahden keskeisen KGB-päällikön, Vladimirovin ja Akulovin muistelmista ilmenee, että lopulta ainoa puolue, joka ei totellut näitten ohjausta, oli Skdl. Varsinkin Vladimirov vihaa aikansa Skdl-johtajia, Ele Aleniusta ja Kalevi Kivistöä vielä 1994 ilmestyneissä muistelmissaankin. Kun kaikki keskeiset puolueet, Kokoomuksen ja Sosialidemokraattien harvoja yksittäisiä kansanedustajia lukuunottamatta olivat puolueina täysin mukana tässä toiminnassa, suomalaiset poliitikot keksivät henkilökohtaisille neuvostoliittolaisille yhteyshenkilöilleen kotiryssä-termin, kuin olisivat olleet näissä kyseenlaisissa henkilökohtaisissa kontakteissa hallitseva osapuoli. Tuskin olivat. Akulov muun muassa paljastaa kirjassaan perheensä suomalaisen, sormenkoukistusta totelleen sylilemmikin, joka oli Kokoomuksen puheenjohtaja Ilkka Suominen. Skdl-johtajia kutsuttiin Neuvostoliiton suurlähetystöön puhutteluihin, Kalevi Kivistöä muun muassa painostettiin rajusti luopumaan presidenttiehdokkuudesta, ja Ele Aleniusta nimiteltiin fasistiksi. Myös enemmistökommunistien tuolloinen puheenjohtaja Aarne Saarinen käsittelee muistelmissaan näitä asioita. Häntäkin painostettiin, mutta joustavammin. Aleniuksen ja Kivistön rohkeus on ollut merkillepantavaa ja herättää kiitollisuutta. Vladimirovia ja Akuloviakin on kiittäminen. He kertovat muistelmissaan avoimesti monenlaisista salakähmäisistä hämäryyksistä, joihin olivat kietomassa koko suomalaista yhteiskuntaa.