Suosikki FT:n kommentaattorini Martin Wolf kirjoittaa yritysjohtajien vastuusta ja merkityksestä. Kolumni kannatta lukea tästä
Me länsimaissa kohtaamme kaksi kriisiä: demokraattiseen poliittiseen järjestelmäämme kohdistuvan luottamuksen romahtamisen ja planeetan ympäristöuhan. Edellinen edellyttää yhteisen tarkoituksen uudistamista kotona. Jälkimmäinen ei vaadi vain yhteistä tarkoitusta kotona, vaan yhteistä globaalia tarkoitusta. Nämä ovat asioita, joita yritys ei voi tarjota. Sen sijaan tarvitaan tehokasta politiikkaa. Iso kysymys on, pystyykö yritys edistämään tarvittavia poliittisia ratkaisuja vai luomaan vain poliittisia ongelmia.
Pelkistetysti kysymys on siitä, että haluavatko vaikutusvaltaiset yritysjohtajat ymmärtää ja hyväksyä yhteiskunnan niin kansallisen kuin kansainvälisen kehityksen vaatimukset oikein.
Tuetaanko sellaista säännöstöä, joka kilpailulle reilu, mutta oikeudenmukainen myös ihmisille.
Se ei saisi olla, kuten pitkään on ollut, että syyttömät kärsivät ja toisia palkitaan kohtuuttomasti. Tästähän vasta ilmestynyt kertomus rikkaiden rikastumisesta on kovaa faktaa.
Tämä ei ole vain väärin , tämä on vaarallista, sillä populistiset äärioikeistovoimat hyötyvät tästä ja aiheuttavat demokratialle uhkaa, joka näkyy niin USA:n republikaanien Trump-innossa kuin Venäjän Putinin puuhissa.
Siksi yritysjohtajien pitää kantaa vastuu puheiden lisäksi myös käytännön teoissa. Martin Wolf lopettaa kolumninsa:
Nykyään suurin ongelma on mielestäni kuitenkin liike-elämän, yhteiskunnan ja politiikan välinen suhde. Joten tässä on kysymyksiä, joita ehdotan WEF:n kanssa tekemisissä olevien yritysjohtajien kysyvän itseltään. Mitä minä vaikutusvaltaisena yksilönä, yritysjohtajana ja elinkeinoelämän järjestöjen jäsenenä teen lisätäkseni maani ja maailman kykyä tehdä järkeviä päätöksiä kaikkien edun mukaisesti? lobbaanko pääasiassa erityistä vero- ja viranomaiskohtelua omaksi hyödyksemme vai tuenko poliittista toimintaa ja toimintaa, joka tuo jakautuneen maani ihmiset yhteen? Olenko valmis maksamaan verot, jotka menestyksemme tekee oikeutetuksi, vai käytänkö hyväkseni kaikkia porsaanreikiä, joiden avulla voin kohdistaa voittoja veroparatiiseille, jotka eivät ole vaikuttaneet menestykseemme mitenkään? Mitä minä, yritykseni ja organisaatiot, joihin osallistun, teen estääkseni verkkohaittoja, korruptiota, rahanpesu ja muut vaaralliset ja todella rikolliset toiminnan muodot? Mitä teen tukeakseni lakeja, jotka tuovat vastuun roistoyrityksille ja niiden johtajille? Mitä ennen kaikkea teen vahvistaakseni poliittisia järjestelmiä, joista onnistunut yhteistoiminta riippuu?
Pandemia on tuonut monia opetuksia. Mutta ehkä tärkeintä on se, mitä voidaan tehdä, jos yksityisen liiketoiminnan taidot yhdistetään julkisiin resursseihin kiireellisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä tekee rokotetarinasta niin rohkaisevan (ja vaxxer-vastaisesta reaktiosta niin masentavan).
Yritysjohtajat ovat rationaalisia ihmisiä, jotka vastaavat tärkeistä instituutioista. Heidän on ymmärrettävä, että meidän on vahvistettava kykyämme tehdä kollektiivisia päätöksiä järkevästi. Halusimme tai et, he ovat vahvoja toimijoita hauraassa demokraattisessa politiikassamme ja siten myös globaalissa päätöksenteossa. Heidän on otettava tämä rooli vakavasti ja pelattava se kunnollisesti ja vastuullisesti. Kaikesta kuulemamme retoriikasta huolimatta tämä ei ole vielä sitä, mitä näemme. martin.wolf@ft.com