Suomen Kuvalehti nosti Naantalin yhden erikoisuuden laajempaan tietoisuuteen: Hän on Jussi Mälkiä, merenkulkuneuvos.
Idealisti , merikarhu, business-mies otsikolla Jussi vaimonsa Elina kanssa poseeraa rennosti komentosilla.
Juttu on myönteinen ja sisältää kaikki hyvän tarinan ainekset – eikä syyttä.
Jutussa kuvataan onnistuneesti sitä mistä on kysymys:
Kuuttakymmentä lähestyvä Jussi Mälkiä on Meriaura-konsernin johtaja, merikapteeni, merenkulkuneuvos – ja maailmanparantaja. Vihreässä, vaimonsa Elinan kutomassa islantilaisvillapaidassa hän näyttää kylläkin enemmän Greenpeace-aktivistilta kuin konsernijohtajalta.
Meriauran laivat ovat kuljettaneet tuhansia tuulimyllyjä eri puolille Eurooppaa, ja Aura on yhtiön aluksista juuri tähän tehtävään soveltuvin. Kun Pohjanmeren myrskyssä kootaan merituulivoimalaa, Auran tietokoneet laskevat satelliittien avulla laivan viidelle potkurille juuri oikean asennon, jotta myllyn osat voidaan turvallisesti pystyttää tyrskyihin.
Ensi yöksi tuulen pitäisi kuitenkin olla maltillista, joten Auralla ja sen miehistöllä on edessä rutiinikeikka. Aamulla satametrinen kuljetus ajetaan maihin. Ahvenanmaalle Eckerön eteläkärkeen rakennetaan suurta tuulipuistoa, joka pyörähtää käyntiin alkuvuodesta.
Jussi Mälkiä on koko Meriauran 35 vuoden toiminnan ajan halunnut osoittaa, että merenkulku voi oikeasti kehittyä ympäristöystävälliseksi ja että ekologinen ja ilmastokestävä kiertotalous voi olla tuottavaa bisnestä niin maalla kuin merellä.
Se on vaatinut luovuutta, rohkeutta ja ehkä annoksen hulluutta.
Loppu toteamus on ytimessä paitsi, että olisin toivonut, että Jussi olisi muistanut, että alussa oli Lapa, Hannu ja Kari.
Nimittäin vaatimaton alku tarvitsi myös tukea muutamilta kavereilta, joilla oli innostusta ja jonkin verran tarvittavaa uskallusta. se kaikki oli tarpeen. Muu on sitten ennen mutta Jussia.
Pienellä paikkakunnalla liiketoimillaan rikastunutta ei pelkästään ihailla, kateuttakin ilmenee – totta kai.
Ja tässä tapauksessa erityisesti idealistin ja liikemiehen ristiriitaa helposti korostetaan. Jos idealisti menestyy liiketoimissaan hänen idealisminsa joutuu epäilyksen alaiseksi. Tietenkin on selvää, etteivät laivat kulje ilman löpöä ja Teslasta huolimatta voi löytää huomautettavaa elämän tyylistäkin.
Tässä on tämä vanhaa pappi-syndrooma. Saarnamieheltä vaaditaan enemmän.
Luovuutta, rohkeutta ja oikean suuntaista yrittämistä voi pitää terveessä markkinataloudessa kannustettava ja sen hedelmistä on oikeus nauttia sikäli kuin ehtii.
Viherpesusta Jussi taisi artikkelissa varottaa. Meri-Aura konseptissakin ollaan varmaan sanoissa yläkantissa, mutta se sallittakoon.
Yhden ulottuvuuden vielä lisään: Vihreä merenkulkuneuvos on tuonut Naantalin ensimmäisen merenkulkuneuvoksen ja samalla Naantalin historiaan kuuluvan yhteyden mereen ja merenkulkuun.
