FT kirjeenvaihtajat Kathrin Hille Taipeissa ja Leo Lewis Tokiossa kirjoittavat
USA:n ja Euroopan varoitukset Venäjän hyökkäämisestä Ukrainaan voivat herättää pelkoa lännessä, mutta Kiinassa sodan haamu on käynnistänyt toisenlaisen reaktion. Ukrainan kriisi ”on meille historiallinen tilaisuus ratkaista Taiwanin ongelma”, sanoi Huashan Qiong Jianina tunnettu kiinalainen nationalistibloggaaja viime viikolla. Tapahtumat veivät valtavasti Yhdysvaltojen energiaa ja veivät
Washingtonin huomion pois Kiinasta, kommentoi kommentaattori. ”Ukrainan sota tulee olemaan historiallinen ikkuna isänmaan yhdistämiselle, jota emme saa jättää väliin.” Diplomaatit ja Kiinan politiikan pitkäaikaiset tarkkailijat hylkäävät ajatuksen. Mutta sekä Yhdysvallat että jotkut Kiinan naapurimaista ovat huolissaan siitä, että Ukrainan sota tekisi jo ennestään itsepäinen Pekingistä entistä vahvemman.
Sama kaiku on askelten.
Xi ja Putin ovat voimamiehiä, jotka pelkäävät – ei Naton tai USA:n sotilaallista hyökkäystä, vaan omaa yksinvaltiasta asemansa uhkaava läntistä demokratia-ideaa. Jotteivat kansalaiset innostu vaatimaan ”rappioituneen ja vaarallisen lännen vapauksia ja oikeuksia”, on USA:sta ja Natosta tehtävä uhkaava mörkö, joka punoo juonia ”isänmaan” alistamiseksi voimalla. Siihen on vastattava omalla voimalla, jolla puolustetaan omia oikeutettuja vaatimuksia. Hurmahenkeä nostatetaan suureen ja mahtavaan kansalliseen historiaan vedoten.
Kolumninkirjoittajat arvelevat:
Analyytikot uskovat, että jos Yhdysvallat ja Eurooppa noudattavat uhkauksia määrätä pakotteita Venäjälle, jos se hyökkää uudelleen Ukrainaan, Moskovasta tulee entistä riippuvaisemmaksi Pekingistä.
Kun Kiina on taloudellisesti vahva, eikä Venäjän taloudellisesta kehittämisestä ole juuri uusia ideoita nähty, ja kun hyökkäys voi tyrehdyttää energian viennin Eurooppaan, niin kiinalaisilla on ostajan markkinat.
Ukrainan sota pahimmillaan voi johtaa Venäjän karhun lännen pelossa Kiinan lohikäärmeen orjaksi.
Neuvostoliitto halusi olla kommunistisen maailman ykkönen. Kiinan kanssa ajauduttiin jopa aseellisiin konflikteihin. Kiina irrottautui tätä ikeestä ja valitsi oman tiensä, joka toistaiseksi on ollut taloudellinen menestys. Joten tässä suhteessa aika entinen ei palaa.
