Gideon Rachmanin analyysejä olen lainaillut aikaisemmin. Niitä voi lukea tältä palstalta ja uusimpaankin kannatta perehtyä https://www.ft.com/content/d01db87b-1e5a-49dd-bc75-4014d91dbd12.
Suuri suunnitelma näyttää purkautuvan ja Vladimir Putin on nurkkaan ahdistettu. Rachman arvelee, että hänellä ei ole lähipiiriä, joka uskaltaisi tehdä palatsivallankumousta. Tilanne on siis jopa neuvostoaikaa hankalampi. ja hän viittaakin Neuvostoliiton edeltäneisiin tsaareihin. Rachman lopettaa pienen toiveen mahdollisuuteen uhan varjostaessa.
On kuitenkin mahdollista, että sodan inhimillisten ja taloudellisten kustannusten kasvaessa tulee vaikeammaksi hillitä konfliktia vastaan suunnattuja julkisia protesteja. Ukrainan sisällä olevat venäläiset joukot voivat myös demoralisoitua, kun ne kärsivät tappioita ja joutuvat käyttämään raakoja taktiikoita siviilejä vastaan. Lopulta jokin yhdistelmä eliitin ahdistusta, sotilaallista epäonnistumista ja kansan tyytymättömyyttä voi pakottaa Venäjän johtajan eroon. Mutta – toistaiseksi – Putinin Ukrainalle, Venäjälle ja maailmalle aiheuttama vaara vain kasvaa.
Näyttää siltä, että toivo on ukrainalaisissa ja nyt meiltä muilta vaaditaan, kuten ajankohtaispalstalla kirjoitettiin:
” Pitää olla aktiivinen ja valmis uhrauksiin; Ukraina tarvitsee materiaalista tukea, jonka lähtökohtana on solidaarisuus. Kultaisen säännön mukaan teemme sen mitä toivomme muiden meille tekevän.”