Angela Merkeliä on moitittu väärästä idänpolitiikasta ja lepsuudesta Putinia vastaan. On jopa esitetty väitteitä, että hänen politiikkansa olisi johtanut Ukrainaan sotaan. Nyt Angela Merkel on taistelu miellä, kerrotaan lehdistössä. tässä lainaus FT:n uutisesta.
Merkel sanoi, ettei ollut koskaan uskonut ”illuusioon”, jonka mukaan Putin voidaan muuttaa kaupan avulla. Hänen näkemyksensä oli, että jos Euroopan ja Venäjän välillä ei voi olla läheistä poliittista suhdetta, ”niin ainakin kaupallinen suhde olisi järkevää, koska ei voi täysin sivuuttaa toisiaan”.
Hän myös puolusti vaativansa pitää aina avoimet viestintäkanavat Putinin kanssa. ”Venäjä on maailman toiseksi suurin ydinvoima”, hän sanoi. ”En voi teeskennellä, ettei sitä vain ole olemassa.”
– Hallitsemani maan edut tarkoittivat sellaisen modus vivendin löytämistä Venäjän kanssa, jossa emme ole sodassa, mutta voimme yrittää elää jotenkin rinnakkain kaikista erimielisyyksistämme huolimatta. Kuva on kaapattu FT:n artikkelin kohdan yläpuolelta.
Moitteissa on jälkiviisaudesta tuoksu.. Angela Merkel sanoikin myös viisaasti, että jos diplomia ei ole onnistunut, niin se ei tarkoita, että se olisi ollut väärää.
Tässä saksalaisessa keskustelussa on suomalaisille paljon tuttua. Kontarfaktuuaalinen tarkastelutapa voi olla akateemista viisastelua eli voi mielenkiinnosta tai huvin vuoksi kysyä, että mitä olisi tapahtunut, jos olisimme tehneet toisin. Mutta tympeintä tämä on silloin, kun tätä harrastavat opportunistiset itsensä korottajat.
En ole Saksan konservatiivien puolustaja enkä ole voinut pitää hyväksyttävänä enkä hyvänä heidän kovaa finanssipolitiikka ja itsekkyyttä, mutta sitäkin on ollut pakko sietää ja toivoa, että Saksasta tulis eurooppalaisempi ja Euroopasta saksalaisempi. Taloudellista järjestystä on hyvää pitää ja sääntöjä on syytä noudattaa, mutta tietenkin Saksankin pitää hyväksyä: Liikaa on liikaa ylijäämienkin suhteen ja että heidänkin pitää panostaa puolustukseen ja julkisiin investointeihin.
Lisääntyvä tasapaino parantaa EU:n sisämarkkinoita ja siitä hyötyvät kaikki. Mutta kaikissa maissa itsekäs ja muita kohtaan vihamielinen politiikka on käynyt politiikassa kaupaksi. Ja se on vaarallista. Tätä mielestäni Angela Merkel yritti kanslerikautenaan padota. Ja se on ollut hänelle kunniaksi. Kun yllä juuri tuomitsin kontrafaktuaalisen lähestymistavan, niin kiellon päälle, väitän, että olisi paljon huonomminkin voinut. Ehkäpä Euroopan tilanne olisi – jos mahdollista -vielä huonompi eli emme olisi löytäneet ainakin toistaiseksi vallitsevaa eurooppalaista yhtenäisyyttä.
Angela Merkelin politiikka Modus Vivendi (elämäntapa) jossa ”emme ole sodassa, mutta voimme yrittää elää rinnakkain kaikista erimielisyyksistä huolimatta ” muistuttaa suuremman maan pienemmän Mauno Koiviston Suomen ideaa : vyžit – selvitä hengissä.
