Ikuinen keskustelu, arvailu ja etu- ja jälkikäteen kuuluu tähän erityisen keskuspankkiirien käsissä olevan korkoaseen järkevyydestä.

Suomessa puhutaan epäsymmetrisestä shokista siis siitä, josta puhuttiin paljon kun liityimme EMU:uun. FT:ssä kirjoitetaan:

<em>Vanhojen oletusten kyseenalaistaminen on terveellistä, ja taloustieteilijöiden pitäisi tehdä sitä paljon. Kun näyttöä kertyy, keskuspankkijohtajien tulisi myös kysyä, mitä se voi tarkoittaa politiikalle. Ehkä heidän pitäisi esimerkiksi harkita kahdesti inflaation aggressiivista murskaamista, jos sillä voi olla pitkän aikavälin vaikutuksia tuottavuuden kasvuun.

Toistaiseksi halu tehdä muuta kuin hillitä inflaatiota on lähellä nollaa. Donald Kohn, entinen Fedin varapuheenjohtaja, kommentoi Jackson Holessa, että Fedin panos innovaatioon oli ”kaksoismandaatin saavuttaminen”. Tylsä ja vakaa toiminta antaa yrityksille varmuutta investoinnista. Kun alat miettiä sivuvaikutuksia, mihin lopetat? Entä jos korkoasetuksesi aiheuttaa finanssikriisin?

Rahapolitiikka on tylsä ​​väline, ja mitä enemmän sitä pyydetään tekemään, sitä huonommin se pärjää jokaisessa. Toistaiseksi, jos korkojen nostaminen suistaa investoinnit ja innovaatiot, sotku jätetään muiden siivottavaksi. soumaya.keynes@ft.com

Suomessa vaikerretaan aiheesta, sillä meillä asuntolainojen korot ovat sidottuja lyhyiseen euriboreihin ja niinpä koron nousu heijastuu inflaatioon.

Eli se, mitä yritetään laskea, nousekin!