80-vuotias paikallinen Rannikkoseutu on Alman suojissa

Eräs Suomen merkittävimmistä media-alan johtajista Kari Juutilainen kävi Naantalissa  Rannikkoseudun 80-vuotisjuhlissa  Kaivohuoneella. Hän johti  aikaisemmin konsernin paikallislehtipuolta ja
on ollut siinä asemassa hankkimassa Rannikkoseutua suureen uuteen perheeseen,
jossa on paljon satakuntalaista, Pohjois-Suomen lehtiä. Hänen tehtävänsä
kasvoivat viime syksynä merkittävästi ja nyt Kari Juutilainen vastaa  Alma median sanomalehtitoiminnoista, kuten
pörssitiedote viime syksyltä kertoo:
”Konsernin alue-, paikallis- ja
kaupunkilehdet kokoavaan liiketoimintayksikköön on tarkoitus yhdistää nykyiset
Aamulehden, Satakunnan Kirjateollisuuden, Suomen Paikallissanomien ja
Pohjois-Suomen Median liiketoimintayksiköt.” Ja niin on tapahtunut.

Yhtiö hänen tausta on vakuuttava eikä väristäkään voi
erehtyä. Sitä paras todistus on omistusrakenne.

Kari Juutillainen puhui  vauhdikkaasti   ja
muisti 80 vuoden takaista tapauksista Mäntsälän kapinan, jossa  pohjalaisilla oli melkoinen rooli,  kuten Almassa tänään. Kieltolain kumoaminen mainittiin,
mutta ei Ilta-Sanomien  perustamista. Puheen
tärkein kohta paikallisesti oli, kun hän  kutsui läsnäolijat 100-vuotisjuhliin.
Tieto oli varmaankin paikalla olleille Rannikkoseudun henkilökunnalle rauhoittavaa
kuultavaa. Suuressa pörssitalossa tahtoo olla niin, että lehdistä luetaan
lehteä koskevista järjestelyistä kuten 30.8.2012 tapahtui:

Alma Median alue- ja
paikallislehtiyksikkö Alma Aluemedia sekä Ilkka-Yhtymään kuuluvat sanomalehdet
Ilkka ja Pohjalainen ryhtyvät laajamittaiseen toiminnalliseen sisältö- ja
kehitysyhteistyöhön. Alma Media Kustannus Oy ja I-Mediat Oy allekirjoittivat
aiesopimuksen yhteistyön käynnistämisestä tänään.

Alman paikallislehdillä on Länsi ja Pohjois-Suomessa
merkittävä rooli. Varsinais-Suomessa ainut konsernin lehti on Rannikkoseutu,
joka on kivi TS-ryhmän kengässä. Huhu kertoo, että lehteä ei edes tarjottu
Ketosen perheen lehdelle. Ratkaisu oli siten edellisen omistajan Juha Haapakosken. Hänen taustoihin tämä
Alman maakunnallinen ja poliittinen tausta sopiikin sekä syntyseudun, että
aikaisempien työpaikkojen perusteella.

Juha Haapakosken omistaja-päätoimittaja ajoista on varmaankin
muutos ollut merkittävä. Kaikki tuskin vielä edes näkyy. Juha Haapakoski oli
henkilönä erikoinen yhdistelmä pohjoispohjalaisuutta ja modernia teknologiaa siteenä
yrittäjyys. Hänen Kokoomuksen ehdokkaaksi asettuminen lopullisesti kertoo myös
hänen – ei yllättävän –  poliittisen linjansa.
 Voimakastahtoisena hän tulee lyömään leimansa
vielä Naantalin kunnallispolitiikkaan tosin pienemmällä teholla kuin, mitä hän
lehden päätoimittajan teki.

Rannikkoseudun nykyinen päätoimittaja Raija Leppänen  on kuten hän
sanoi paikkalaislehti-ihminen  henkeen ja
vereen. Sen huomaa. Näinä aikoina on ilo nähdä, että moderni pörssitalo
arvostaa hänen kokemustaan ja sitoutuneisuuttaan. Sanottakoon selvästi, että
tämä ei johdu poliittisesta kosiskelusta, sillä siihen ei ole
sosialidemokraateilla aihetta. Tämä johtuu siitä, että hän uskoo
paikallisuuteen muutenkin kuin sanoissaan. Sitä tarvitaan Naantalissa ja
erityisesti saaristo-osissamme. Raija Leppänen muistaa aina mainita, että Rymättylän
pelloilta Rannikkoseutu lähti. Terho
Koisaari oli vähintäänkin tärkein kummi.

Rannikkoseutu on naantalilaisten silmissä ja sydämissä Raino Puottulan aviisi. Rapuhaavit ovat
olleet Naantalissa luetuinta paikallistuntemuksen, historian ja ajassa elämisen
cocktaileja. Ja se tuotteliaisuus; Lehtiin ei tahtonut ilmoituksia mahtua,
valittelivat kustantajat. Ja vaikka Naantali olikin Rainon maailman kartan
Kiina eli keskusmaa, jaksoi hän kiertää muita paikkakuntia ja julkisilla liikennevälineillä.
Eikä paikallisuus ollut rajoittuneisuutta eikä myöskään hänen joustava
olemuksensa tarkoittanut kritiikittömyyttä. Hän oli lehtimies, jolle tiedon
välittäminen oli tärkeää. Rannikkoseudun tulevassa historiassa hänelle kuuluu
paikka korokkeella.

Entä nyt?

Lehdellä on nuorekas ilme ja toimittajilla on kirjoittamisen
kykyä eikä heiltä puutu sanomankaan levittämisen halua. Viime aikoina olen
havainnut, että lehti ei ole antanut enää kaikkien rikkaruohojen kukkia
valtoimenaan. Analyyttisyyskin on saanut lehdessä sijaa.
Poliittisesti lehti ei tietenkään ole julistautunut minkään tahon äänen
kannattajaksi, mutta kyllä omistuksella on luonnollisesti vaikutus sisältöön. Se
tarkoitta, että  sosialidemokratian
kilpeä ei lehdessä kiilloteta. Meille riittää, että sitä ei myöskään
aiheettomasta liata. Sen suurempaa puolueettomuutta  Rannikkoseudulta emme odota.

Kunniaplakaatti
myönnetään NTY:n säätiön toimesta Naantalin Työväenyhdistyksen  110-vuotisen toiminnan juhlistamiseksi
luovasta toiminnasta, jolla on  ollut suurta vaikutusta yhdistyksen
kotipaikkakunnalle Naantalille , ja josta yhdistyksen jäsenistö haluaa plakaatin
saajia arvostuksella m uistaa.
Plakaatti jaettiin vuosikymmenittäin  ja sen
myöntämistä perusteltiin Kailon juhlassa  seuraavasti: Mikko

1930-luku         Paikallislehti Rannikkoseutu.

·        
Mielenkiintoinen
ristiriita mielissämme syntyy, kun muistelemme 30-luvun poliittista
totalitaarisuuteen kallellaan olevaan henkeä avoimeen tiedonvälitykseen. Kun
Sosialidemokraatit pitivät vuonna 1938 Maakuntajuhlia Naantalissa, niin
pääjuhla jouduttiin pitämään Ristirannassa urheilukentän takana, sillä
urheilukenttä oli Suojeluskunnan hallussa eikä sinne sosialisteilla ollut
asiaa. Kun Väinö Tanner oli pitämässä juhlapuhetta, kovaääniset mykistyivät.
Suojeluskuntalaiset oikosululla katkaisivat virran. Niin, että me ymmärrämme ja
käytännöstä tiedämme, että tiedonkulku on varmistettava. Siinnä
paikallislehdellä on tärkeä rooli tänäänkin, kun asioiden julkinen käsittely
estetään enemmistön toimesta.

·        
Pitkäaikaisin
Naantalissa ilmestyvä jo vuonna 1932 perustettu paikallislehti, joka on
aktiivisesti tiedottanut Naantalin tapahtumista aika ajoin kirvelevän
kriittisestikin.
(Ote on
pj Mikko Rönnholmin myöntämispuheesta)