Martin Wolfin jutun kuvitus iskee mieleen: Tanssi tähtien kanssa tarkoittakin ”Tanssi tähtiin” tai Waltarin Venäjä – Suomi romanssiin ”Tanssi yli hautojen”.
Ajankohtaisia assosiaatiota.
Mutta annetaan Wolfin ahdistuksen kertoa:
Miten arvioimme Glasgow’n COP26:n tuloksia?
Olisi järkevää päätellä, että se oli sekä voitto että katastrofi – voitto, sillä joitain merkittäviä askeleita eteenpäin on otettu, ja katastrofi, koska ne jäävät kaukana tarpeesta. On edelleen hyvin kyseenalaista, pystyykö jakautunut maailmamme keräämään tahtoa vastata tähän haasteeseen jäljellä olevassa ajassa, ennen kuin vahingot muuttuvat hallitsemattomiksi.
Yhteenvetona voidaan todeta, että jos vertaamme nykyistä globaalia keskustelua vuosikymmenen takaiseen keskusteluun, olemme päässeet pitkälle. Mutta jos vertaamme sitä siihen, missä meidän on oltava, on vielä pelottavan pitkä matka kuljettavana. On liian aikaista luopua toivosta. Mutta itsetyytyväisyys olisi järjetöntä. Meidän on toimittava voimakkaasti, uskottavasti ja nopeasti, ja ennen kaikkea meidän on sovittava, että teemme niin yhdessä. Tehtävä on hieno ja tunnin myöhässä. Emme voi enää istua ja odottaa.
martin.wolf@ft.com
