Martin Sandbu FT selittää populismin taustoja eli sitä mistä ja
miksi populistit saavat kannatusta. Taustalla on talouden rakenteiden muutos,
joka on iskenyt eri puolilla läntistä maailmaa eri tavalla ja voimakkuudella
mutta samoin seurauksin: On
kehittynyt vihaisten kelkasta pudonneiden armeijat.
Vaikuttavat tekijät on tunnistettavissa ja referoin
tiivistäen Sandbun kirjoituksen keskeisiä kohtia:
·
Ensinnäkin nykyisin tarvitaan entistä paremmin
osaavia siis koulutettuja ihmisiä tekemään vaativia töitä, Tämä tarkoittaa,
että kun suositaan paremmilla valmiuksilla olevia, niin samalla syrjitään heikommilla kyvyillä
varustettuja.
·
Toiseksi tulee eriarvoisuus. On työpaikkoja,
joissa on asematurvattu. Kyse voi olla vahvasta yrityksestä tai julkisesta
toiminnasta. On siis niitä, joilla on turvattu työpaikka ja hyvä toimeentulo,
kun taas ulkopuolella olevat joutuvat hakemaan pätkätöitä ja tyytymään
huonoihin palkkoihin. Ellei ole suhteita – verkostoja ja ellei ole suosituksia
joutuu ulkopuoliksesi. Ja se kiukuttaa.
·
Kolmas tekijä liittyy seutuun ja paikkakuntaan. Suuria
työläisjoukkoja työllistäneet teollisuusalueet ovat menettäneet työpaikkoja
esimerkiksi Kiina-shokin vuoksi. Alueilta ei löydy uutta työtä eivätkä
työttömät kykene löytämään uusia työpaikkoja. Automaatioteknologia on
aiheuttanut enemmän työpaikkojen häviämistä, kuin maailmankauppa. Mutta niiden
yhdistelmä saa pahaa jälkeä
Tällainen kehitys suosii suurempia yliopistokaupunkeja ja syrjii erillisiä
tehdasyhdyskuntia. Puutteellisesti koulutetut ja asenteellisesti ”joustamattomiin”
eli paikkaan ja perheeseen sidotut kärsivät. Ja sitä on vaikea sietää.
·
Ja vielä ikääntymiseen liittyvä tekijä.
Teollisuuden miestyöpaikat häviävät ja tilalle tulee hoiva-alan naistyöpaikkoja.
Taaskin syrjään työnnetään ikämiehiä.
Kun kaikki edellä kuvatut tekijät yhdistetään, niin näemme yhteneväisen ryhmän:
Kyse on ihmisistä, jotka aikoinaan hyötyivät eniten työvoimavaltaisen
teollisuuden olosuhteista ja sodanjälkeisen sosiaalidemokratian kulta-ajasta. Alemman
ammattitaidon omaavat alkuperäiset paikalliset asukkaat ovat menettäneet eniten
suurissa taloudellisissa muutoksissa. Kyse on epäsuosituista lähtökohdista,
jotka koskevat erityisesti paikalleen juuttuneita miehiä. Tällainen ryhmä on
aina ollut myös kulttuurisesti rajattu – sitä kutsutaan valkoiseksi työväenluokaksi.
Joukkoon samaistuvat myös ne, jotka liittävät itsensä tähän joukkoon. Samaan
ryhmään kuuluvat myös ne, joita taloudellinen kohtalo ei ole suosinut, kuten
pienet yrittäjät ja kauppiaat: heidän keskuudessa populistinen tuki on vahvaa .
Martin Sandbun havainnot pitävät paikkaansa Suomessakin.
Emme täällä kutsu heitä valkoiseksi työväenluokaksi vaan Suomessa voisi
kuvata haalarikansaksi ilman haalareita.
