Vaalikeskusteluja käydään nyt ahkerasti. Yle aloitti oman sarjansa. Varovaisen tasaista, ei yllätyksiä.
Kuvaavaa asetelmalle oli, ettei ollut hallituspuolueita, jotka vastaavat tehdystä politiikasta, vaan kaikki olivat oppositiossa. Saa nähdä koska asetelma kääntyy, kuten ihmiset gallupeissakin usein uskovat, että SDP on aina hallituksessa ja vastuussa kaikesta, sekä menneestä että tulevasta. Näin käy kun hyvinvointiyhteiskuntaa puolustaa.
Antti Rinne on parantanut juoksuaan siis puhettaan. Eikä se ole Rinteen vika, että sote tuntuu sekavalta; se kun taustalla olevien byrokraattien rakentama ja ikävä kyllä laatikoiden taakse hukutetaan sanoma kun abstrakteista rakenteista ei rautalankamallia synny.
Jokaisen pitäisi jo tässä vaiheessa ymmärtää, että asiat parantuvat vain paikallisesti toimimalla ja että ihmiset politiikotkin ovat parhaimmillaan silloin kun asia tutu ja tapauksella on kasvot ihan elävät eikä vain Fb:n välittämät.
Petteri Orpon asenne oli muuttunut, nyt ollaan julkisen kunnallisen kannalla. Hyvä näin. Paikallisesti sen luulisi helpottavan ratkaisuja. Eikä sekään ole pahasta, että Juha Sipilä on jo hylännyt markkinamallin. Aika velikultia nuo hevoskauppiaat.
Yhtä kaikki näytti siltä, että keskustelussa hakeuduttiin Antin kaveriksi, selvä vaalitaktinen sunnan muutos.